Seppo suuri sanallinen,
vaikka mies jo manallinen,
täällä vielä henkes häilyy,
kanteleesi soi ja säilyy.
Arkkus uppoo helmaan maasi,
kumpu kaikuu laulantaasi.
Asuntoos sait seinähirren:
synnyinmaasi kylmän kirren,
salpapuuksi hautavirren.
SUON LAULU
Toivo Kuulan muistolle.
Kuulitko ääniä kummia tuolta
kaukaa, suurelta rahkasuolta,
missä on väkevät pursujen lemut,
varjossa kuusten villit kemut?
Pauhaa korpi ja kalliot kajaa,
menninkäiset mäyrällä ajaa.
Yölintu huutaa, haltijat hiipii,
tohisee tuuli, lehtiä riipii…
Helskävät yöllisten henkien niidet,
virvojen juhlaa viettävät hiidet
kaukana, suurella korpisuolla.
Sen, ken katsoo, pakko on kuolla!