Lie pitkäkin vielä eessämme tie:
meitä kaipuun väkevät siivet vie
saman auringon ympäri ainiaan,
päämäärään aavistamattomaan,
pois talvista keväihin kuulaisiin,
ja keväistä kesihin kukkiviin —
Niin autuas ympäri auringon
sinun kanssasi, armas, kiitää on!
KANGASTUS
Me minne soudammekaan näin,
oi ystäväin? —
Sa älä kysy lain,
nyt soutakaamme vain,
mun armahain!
Tää onnen venhe on,
tää onnen on ja auringon
ja kuun ja tähtien!
Sen määrä kaukainen
ja ikuinen
kuin auringon
ja kuun ja tähtien.
Äl' aavaa säiky, armahin,
jo valot unten kaupungin
tuoll' eessä vilkuttaa,
sen onni odottaa.
Vie meitä keinu unten veen,
min lainehista laulut teen,
sua niillä tuudittain.
Kun lauluani kuuntelet,
mun kerasoutajain,
sa matkaa pitkää pelkää et,
et utu-ulappaa!
Jo, katso, ääriviivat saa
uus, outo unten maa:
näät tornit tuolla valkoiset
ja tornin tutkaimet…
Jo saapunemme valkamaan,
jo liemme liki rantaa —
Ei palaa pursi milloinkaan,
mi meitä kahta kantaa…
MORSIAN YÖ
Morsian Yö, oma ystävä armahin, kallehin, ainut,
saavuit luokseni taas, taivahan myötäsi toit.
Huomenen maan sinä aavistusta jo kanssasi kannat,
huomenen tuoksuja tuot, kastetta virvoittavaa.
Suortuvas sorjat kaulallein olet kietonut taasen,
suortuvas sorjat nuo, tummina hulmuavat.
Niinkuni kallein viini on huultesi viileä malja,
huultesi armahien, joilta ma unhoa juon.
Silmies kätköissä tähtiä taivahan kirkkaita kiiluu,
tähtiä taivahan, ah, sammuen, syttyen taas!
Ruskossa ehtoon hiljaa hiipien luokseni löysit,
koitossa huomenen taas luotani lähtevä oot.
Kaikkeni tuot sinä, oot sinä, kaikkeni viet sinä taasen,
kunnekka saapuvi yö luotani lähtemätön.
Helmahas tummaan saan minä rauhaan raueta silloin,
helmahan ainoan Sun, morsian Yö, Iki-Yö!
YÖN VALTA
Aamumme autuus
hetkessä haihtuu,
päivämme parhain
illaksi vaihtuu.
Yö ikiväkevä,
yö salanäkevä
silmämme sulkee,
aamuhun avaa;
helmasta sen suku
saapuva havaa.
Suuri ja mahtava
herra on yö,
tähtiä taivaan
vaanii ja syö…