Aurinko jaksanut
valvoa ei,
siksi sen linnaansa
valtias vei.
Käskynsä ankaran
antoi vain:
"Ikuisen työsi
ma määrätä sain!
Lapsia, kukkia
kuolevan maan
käydä sa saat nyt
kasvattamaan.
Sen olen vasta ma
vaativa sulta —
Itse en kaipaa
rintasi tulta".
IKUISEN KAIPUUN VIRTA
Lienee aamu ollut, ilta,
kun ma läksin tunturilta.
Korpi syntymäni näki,
kehtolaulun kukkui käki.
Jossain hongan juurten alla
ryömin maassa, matalalla.
Muistin — merestä ma nousin,
taivaan selkiä jo sousin.
Näin ma näyt pilviratain,
siinnot kaukosaarten satain.
Kotihini suureen halaan,
sinne kaipaan, jälleen palaan.
Anna, taivas, voimaa pisar,
anna veli, anna sisar!
Rinnan keinuimme jo kerta,
ollessamme osa merta.