SUVEN TUULI
Suven tuuli soittaa säveleitään,
pilvet taivahalla kiitää teitään;
liukuu lämmön laine yli maan
hallan muistot huuhtoin matkassaan.
Sykkää elon suoni kaikkialla:
ilo, leikki maassa, taivahalla.
Kesän autuus korkeimmillaan on,
usko onneen uusi, rajaton.
Elää, liikkuu ruoho, kukat, laiho,
kesän keinuun nukkuu kaikki kaiho.
Huomaat vasta syksyn saapuneen,
kun näät käyneen viljaan viikatteen.
Lailla suven sykkii elämäin —
syksy suuri saapuu yllättäin.
SUVIRANNALLA
Suvirannalta naurua seljille soi,
ilolauluja lainehet kantaa:
ahonurmella nuoriso karkeloi
liki yöllistä nuotiorantaa.
Käy, neitonen, liekkien loimuhun
ja katsele kanssani kuuta!
Jos tahdot sa olla ijäti mun,
on aika sun antaa jo suuta!
Tän yön kai kanssasi tanssia saan,
sun ulapan ylitse soutaa,
suvinurmelle häitämme karkelemaan
taa vetten sun kerran noutaa?