Käy kurkien parvikin auraan,
niin kaukana määränpää,
syysauteren halkoen hauraan.
Vako valtava jälkeen jää:
katsojan kaipuu!
KELTAINEN AAMU
Sen huomasin ma huomenella vasta,
ett' on jo koivun lehti keltainen,
jo linnut lakannehet laulamasta
kuin kuolon kosketusta kammoen.
Niin yksitoikkoisesti, kuulen, valuu
syyssade tihkuin multaan murheiseen.
Jo muuttolintuin alkanut on paluu
pois valon maahan täältä kaukaiseen.
Me ihmislapset yksin ikäväämme
suruiseen, pitkään syksyyn laulamaan
orpoina, lentimiä vailla jäämme —
vain kaipuu kantaa maahan valkeaan.
ELONKORJAAJAIN VIRSI
Sa, sadon Herra, suonut olet meille
taas aurinkosi paistaa lämpimän,
toit siunaustas pellon pientareille,
soit viljan nousta valmiin, teräisän!
Sua kiitämme, oi Herra, armostasi,
Sua, kasvattaja laihon, jyvien!
Soit lyhteet meidän noutaa saraltasi,
soit leipää syödä pahain, hyvien.
Sa talven hangen, vihurien alle
syvälle multaan siunaat siemenen,
se että nousis jälleen orahalle,
kun uuden kutsut kultakeväimen.