Kuun sirppi kuluu, ohueksi käy,
sen koht' ei terää enää näy.
Nyt joutuin vilja niittäkää,
kun kullankypsänä se kellertää!
Käy loppuansa kohti elokuu
ja vilja viipyin kuivettuu.
Siis korjaa, jotta saisi syys
aittaansa sen, min vaatii ijäisyys!
MUISTOJEN TARHA
HIIHTÄJÄN SURU
Hiihdän mä yöllistä kuudantarhaa,
pilvien varjot hangilla harhaa
liitäen, laukaten aaveitten lailla,
korpehen kaikoten, määrää vailla.
Hiihtäjä tumma, tuulien myötä
sauvon ma kylmää kuutamoyötä.
Kiireellä kuljen, vaikk' olen yksin,
varjoni kera vain vieretyksin.
Jäähile-kahleissa helisee hanki —
harhaava hiihtäjä — surujen vanki!
Kylmästi hangella jääkide kiiltää —
hyljätyn hiihtäjän syömessä viiltää!
KAKSI LATUA
Kymmenen virstaa rinnan
kaksi vie latua
elämän satua
ylitse hankien pinnan.
Pakkasta yllä ja alla
vaikka on tiemme,
viestiä viemme
hangella kimaltavalla