VANHUUDEN ILO
Niin kaunihina kaartuu illan taivas,
ja tutut salmet, seljät aukeaa.
On nukkunehet menneet murhees, vaivas,
kaikk' elo ollut onnen kuullon saa.
Sun ilos istua on ruskoiltaa
ja nähdä elon väyläin välkkyvän.
Käyt ees ja taa sa muistojesi siltaa,
soi hiljaisena hymni elämän…
RUNOKIRJE AJAN TAA
Halk' elämäni onnen, hurman, harhan
sun muistan, nuoruuteni Julian,
kun varjostossa muistojeni tarhan
join huultes ensimäisen suudelman.
Näin silmäs palon alla kainon luomen
kuin kevätkukan terän umpussaan.
Vaan kerkeemmin kuin kukkasade tuomen
varisi unten vuokot varrestaan…
Viel' on kuin lennättäisi ajan tuuli
mun tiellein lunta unten kukkien,
kuin koskettaisi viileästi huuli
sun huultas yössä kevään mennehen.
SERENAADISONETTI
Ma akkunasi alla valvon salaa
ja kieliin hiljaisuuden harpun lyön;
äänettä nukkuu puisto kesäyön,
tuoksunsa täyden kammiohos valaa.
Vuoteesi viereen kaipuu hiljaa halaa,
ja lemmenlauluansa laulaa syön.
Ma hiljaisuuden harppuhuni lyön
yön halki, kunnes päivä uusi palaa