— Kas Hartikkako se onkin! — Inki riemastui kuullessaan tutun äänen. Hän tuli alas ja istuutui viluissaan ja haukotellen lämpöisen nuotion ääreen. Hartikka laittoi hänelle mukavat havusijat ja jatkoi hullunkurista juttuaan homehtuneesta puurosta, niin että poika pian oli virkku ja iloinen niinkuin ei maailmassa olisi surua hiventäkään.
Inki söi puuron sijasta rasvoilla höystetyn makean linnunpaistin ja kuuli Hartikalta, että hän oli maannut kaksi vuorokautta yhtä menoa. Jo samana yönä kuin tuo kauhea palo oli, oli Hartikka saavuttanut Ingin. Miten hän oli vaarasta saanut tiedon, ei hän kertonut, mutta varmasti oli hän sen tiennyt. Vihamiehiä ei hän ollut tavannut, mutta Ingin jäljet hän oli löytänyt ja seurannut niitä tänne Kuusipurolle, jossa oli hänen oma metsäaittansa.
— Teidän talonne on kaikkine hyvineen jo kylmänä hiilenä — sanoi
Hartikka sitten nuorukaiselle. — Sinä tulet nyt minun kanssani. Kun
Heikka tulee keväällä, kerromme hänelle kaikki. Jääthän sinä minun
luokseni!
— Jään halustakin.
Tario ja Päivä
Vanha erämies ja hänen nuori ystävänsä viettivät pimeää iltaa pienessä Lapinmäen eräsaunassa lepäillen ilvesajojen ponnistuksista, leiskuva tulenkieli nousi mustan kiukaan suusta valaisten kiiltäviä nahkoja, jotka levällään kuivuivat kynnet iskettyinä seinän puuhun.
Inki istui taljavuoteellaan mielessä monenlaisia ajatuksia. Tänä talvena hän oli koettelemuksesta ja kokemuksesta paljon varttunut. Vanha Hartikka piti häntä niinkuin omaa poikaansa ja oli hänelle paljastanut metsän syvät salaisuudet ja kertonut hänelle ihmeelliset tietonsa. Mutta enemmän halusi Inki tietää. Hän oli kuullut, että erämaassa oli ennen asunut suuria lappalaisia noitia ja että Hartikka oli näiden lappalaisten sukua ja samallainen noita kuin nekin. Se tieto ei antanut hänelle rauhaa ennenkuin hän sai siitä selvän.
— Onko tässä Lapinmäessä kätkössä lappalaisten aarteita? — rohkeni hän kysyä Hartikalta, joka makasi kyynärpäällään katsellen ajattelevasti tulen leiskumista.
Hartikka kuunteli välinpitämättömästi.
— Olen kuullut puhuttavan suuresta Lapin noidasta Tariosta, joka on kätkenyt aarteita tähän mäkeen ja tehnyt monta ihmettä, — jatkoi Inki.