Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824]
Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan linnan rakennuksiakin.[825]
Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti rakentaa".[826]
Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät 8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus.
5. "SOTKEN SAVEA, TEEN TIILIÄ."
Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain kustannettavaksi.
Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava 6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11 viikkoa.[828]
Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829] Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen (täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan myöhemmissä tileissä aina erotettu.
6. "PITKIÄTYÖMIEHIÄ".
Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s. pitkiätyömiehiä (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki.