Miten tämä hämäläisten ja lappalaisten suhde oli alkanut ja kehittynyt, siitä ei ole mitään varmoja tietoja. Saatamme ainoastaan arvella, että alkuperäinen rotuerilaisuus, hämäläisten korkeampi yhteiskunnallinen kehityskanta ja kaiketi myöskin turkiskaupan aiheuttamat taloudelliset edut ovat olleet muutamia syitä lappalaisten joutumiseen hämäläisten naapuriensa valtaan.
Lappalaisten rodullinen alamaisuus nähtävästi järjestyi yksinkertaisimpaan perhevaltaiseen tapaan. Määrätyillä hämäläisillä suvuilla tai perheillä oli heimon takamailla lappalaiset orjaperheensä, joiden tuli suorittaa omistajalleen tietyt verot. Isännyys niinkuin orjuuskin jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi hämäläisen isäntänsä veronalaisuudessa kunne kulkikin, Länsipohjaan saakka jouduttuaankin, niinkuin asiakirjat selvästi kertovat.
Hämäläisten kiinnyttyä maanviljelykseen lappalaisten verot luonnollisesti muuttuivat maatiloihin kuuluviksi tuloiksi. Se näkyy v:n 1390 lahjakirjasta, jolla Maunu Kasi lahjoitti tuomiokirkolle Vanajassa olevan Kantolan tilan "sen talon alle kuuluvine lappalaisineen".[116] Vanha verotusoikeus muuttui näin maaomaisuuden tapaiseksi, tuli jakojen, vaihdon ja kaupan alaiseksi, niinkuin asiakirjat kertovat. Tästä syystä ja vielä enemmän kaiketi lappalaisten yhä kauemmaksi siirtymisen vuoksi lapinkäynti etelämmillä hämäläisalueilla keskiajan kuluessa vähitellen lakkasi tai muuttui lappalaisten hylkäämäin erämaanpaikkain omistamiseksi. Ne hämäläiset taas, jotka eivät lappalaisistaan luopuneet, saivat etsiä niitä Kemin ja Tornion takamailta ja muuttaa pirkkalaisiksi Perä-Pohjolaan.
4. PIRKKALAISET.
Myöhemmin keskiajalla pirkkalaiset esiintyvät isäntinä ja verottajina suuressa osassa Lapinmaata. Kun näiden lapinkävijäin olot suuressa määrin valaisevat Perä-Pohjolan ja etelämmänkin Suomen alkuisia yhteiskuntaoloja, on lyhyt katsaus niihin tässä paikallaan.[117]
Nimitys "pirkkalainen" lienee alkuaan merkinnyt yksinkertaisesti vain kauppamiestä ja johtunee muinaisruotsalaisesta sanasta "birka", kauppala, kauppapaikka. Perä-Pohjolan pirkkalaiset esiintyvät keskiajan loppupuolella järjestettynä kauppakuntana, joka harjoitti Lapin verotusta ja kauppaa yksinoikeutenaan kuninkaan suojeluksessa ja suorittaen kruunulle määrättyä veroa.
Oikeuksia nauttivain Perä-Pohjolan pirkkalaisten luku oli verraten vähäinen. 1500-luvun puolivälissä oli heitä Piitimessä 16, Luulajassa 15 ja Torniossa 19; keskiajalla oli lukumäärä arvatenkin vieläkin pienempi. Kansallisuudeltaan pirkkalaiset nimistä päättäen olivat suurimmaksi osaksi ruotsalaisia ja vain pieneksi osaksi suomalaisia, nekin yksinomaan Kemissä ja Torniossa asuvia. Näillä pirkkalaisilla oli kieltämättä hämäläisiä (satakuntalaisia) alkujuuria. Mutta aikain kuluessa arvatenkin monen hämäläisen lapinosuudet olivat joutuneet Perä-Pohjolassa vakituisesti asuvain kauppiaiden käsiin. Näitä kauppiaita oli kaiketi alkuaan Ruotsin ja Suomen eri tahoilta kerääntynyt Perä-Pohjolaan, missä he ja heidän jälkeläisensä asuivat talonpoikais-porvareina harjoittaen maalaiselinkeinoja, mutta ensi sijassa lapinkäyntiä.
Jo 1300-luvulla nämä pirkkalaiset muodostivat pysyviä kauppakuntia, jotka olivat järjestetyt myöhempäin aikain kauppakomppaniain tapaan. Oikeutensa pirkkalaiset saivat turvatuksi v. 1328 Helsinglannin asukkaitten kanssa tekemällään sopimuksella, v. 1358 kuninkaan vahvistamilla erioikeuksilla ja useilla myöhemmillä oikeuskirjoilla.
Pirkkalaisten kauppakuntia oli neljä, nim. Luulajassa, Piitimessä, Torniossa ja Kemissä, joista paikoista niillä oli nimensäkin. Kullakin kauppakunnalla oli oma kauppa- ja valta-alueensa, mitkä vastasivat myöhempiä pitäjiä. Kauppakunnalla oli yksinoikeus harjoittaa lapinkäyntiä alueellaan. Nähtävästi suorittivat saman alueen pirkkalaiset retkiänsä osittain yhdessä. Muudan Lapinvouti kertoo v. 1602 pirkkalaisten jakavan kannetut verot arvalla keskenään "perintölaskunsa" mukaan.
Pirkkalaisten isännyys Lapissa oli ikivanhaa perhevaltaista laatua. Piitimessä v. 1424 tehdystä pirkkalaisten lapinkäyntiä koskevasta sopimuksesta näkee, että lappalaiset olivat henkilöllisesti jaetut pirkkalaisten kesken. Kun uuden ajan alussa mainitaan Tornion ja Kemin pirkkalaisilla olleen kullakin omat lapinkylänsä, niin sillä ilmeisesti tarkoitettiin kylässä asuvia määrättyjä sukuja tai perheitä eikä kylän maita.