Olemme siis sekä Suomessa että Novgorodin Karjalassa ja Pohjois-Ruotsissa, vieläpä Jäämeren rannoilla tavanneet ominaisen ikivanhan verotustavan, jonka perusteet koko alueella ovat niin samanlaiset kuin olisivat ne samain muinaisten verottajain järjestämät.
Samoja verottajia ei tässä tapauksessa kumminkaan tarvitse edellyttää. Pikemminkin on meidän tämä seikka selitettävä maantieteelliseksi ilmiöksi, muinaiseksi kansainväliseksi tavaksi, jonka ovat synnyttäneet samanlaiset luonnon, talouden ja yhteiskunnan olot koko tällä laajalla, Laatokan ääriltä Taalainmaan järvilaaksoihin saakka ulottuvalla riistametsävyöhykkeellä ja jota eri verottajat ovat hyväkseen käyttäneet.
9. "VERONAHAT" JA "ORAVANMAAT".
Jo ennen mainitusta kuninkaan kirjeestä v:lta 1364, joka koskee kruunun ja piispan turkisverojen kantoa, voi päättää, että vanhemmalla keskiajalla on ollut turkisveroja muitakin kuin mihin jo olemme tutustuneet. Muutamat veronimitykset ja tähteet, joita on säilynyt Kustaa Vaasan ajan verokirjoissa, tätä otaksumaa vahvistavat.
Savossa oli uuden ajan alussa koko verojärjestelmän pohjana n.s. veronahka (skattskin), jonka mukaan maksettiin maavero (päävero); veronahoista kokoontuivat n.s. verot, jotka taasen olivat kymmenkuntain ja neljänneskuntain sekä nimismies- ja muunlaisen verotuksen pohjana.
Veronahka tarkoitti mainittuna aikana määrätynsuuruista kylvöalaa, jolta oli maksettava määrätty viljavero. Käytännössä tätä veroa vain vähimmäksi osaksi suoritettiin viljassa, vaan enimmäkseen nahoissa ja muissa arvoäyreissä.
Uskottavaa on, että veronahka on ollut alkuperäinen turkisvero, joka on ollut metsästyskykyisten miesten suoritettava.[213] Varmaan on tätä veroa myöskin maksettu tai laskettu oravissa. Orava, oravanmaa on näet veronahan vanha savolainen nimitys. Mikkelissä vielä 1850-luvulla "oravan talo" vastasi 1/2 manttaalia[214] ja toiselta puolen tiedetään savolaisen manttaalin sisältäneen 4 veromarkkaa (veronahkaa).[215] Kansan kesken oravanmaita on puheessa lystikkäästi ositeltu ja yhdistelty: "oravanpää" oli 1/4 veromarkkaa eli 1/16 manttaalia, "päätön orava" 3/16 mtl, "montako talossa on oravaa?" merkitsi samaa kuin "mikä on talon manttaali?".[216]
Alkuperäinen turkisvero Savossa sittemmin muuttui maanviljelys- eli maaveroksi. Oravanmaalta alkuaan maksettavan turkisveron vastineena tavataan myöhemmin viljamitta Oravainen eli orava. Se oli pieni mitta ja vastasi karpion kolmannesta, josta sen toisintonimi kolmannes. Uuden ajan alussa tämä mitta oli käytännössä Savossa ja Lapveden kihlakunnassa Karjalassa.[217]
Samanlaisen muutoksen kautta kaskiviljelyksen päästyä valta-asemaan veronahka tuli merkitsemään määrätynsuuruista viljelysmaata, josta laskettiin viljaveroa 1/2 pannia eli karpio viljaa ja joka sellaisena tuli maaverotuksen pohjaksi.
Mainitut seikat tekevät ilmeiseksi, että Savon maaverotus on asteittain kehittynyt aikaisemmasta metsästysverosta.