(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn — — engo vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176).
(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc: allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama bool jordh oterlöst — — tho skal han giffua os v march for markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212).
(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s. 218).
(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. 240).
Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana; markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja, peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan arvoinen maa.
Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta, vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä.
Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa 1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli äyrityinen.
Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu 1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1 äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta (kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m. kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste.
Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä.