Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland).
Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia todisteita.[290]
Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen. Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi, jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus, joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla saattoi ostaa.
Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa. Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan. Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä 9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406 Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431 myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292]
Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu, pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan. Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla, joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293]
pitäjä "naaluku" markan- "maaluku" kutakin markkoja veroja markanveroa kohden
Saltvik 9 747 l 47l 6.6
Sund 14 116 ja 2 äyriä 1 826 7.7
Kumlinge 6 319 507 1/2 12.5
Föglö 9 212 1 040 1/2 8.8
Lemland 10 936 ja 2 äyriä 1 094 1/2 10.0
Jomala 13 609 1 793 1/2 7.6
Hammarland 9 756 1 558 1/2 6.2
Finström 11 228 ja 6 äyriä 1 672 1/2 6.7
koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä 10 964 1/4 7.7
Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei kuitenkaan — sen heti näkee — lähimainkaan ilmaise käyvän ja hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla tapahtuneita veronkirjoituksia.
Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s. seikoista, joita emme tarkemmin tunne.
Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon, 1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat, että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero.