Eerik Pommerilaisen verokirjan ja uuden ajan vanhimpain verokirjain nojalla voidaan määrätä Suomen eri maakuntain todennäköinen verokyky ja asutusaste unioniajan alussa.
Ahvenanmaan täysiverojen luku v. 1413 oli 526. Asutusastetta 1300-luvun lopussa kuvaisi paremmin Kustaa Vaasan aikainen savuluku, mutta vallitsevina veroyksiöinä olivat vielä v. 1413 täysiverot.
Turun linnaläänin vero Eerik Pommerilaisen aikaan teki kaikkiaan 9 832 mk. Kun savun vero teki 5 mk ja kun varmaan niilläkin alueilla, missä ei savulaskua vielä käytetty, veron suhteellinen suuruus oli samanlainen, tulee koko läänin lasketuksi savuluvuksi 9 832:5 eli 1 966 savua.
Raaseporin läänissä oli v. 1413 veroyksiöitä, jotka ovat katsottavat savun vastineeksi, 1 011.
Porvoon läänin vanha veromarkkaluku, mikä varmaan vastaa läntisten alueitten savua, teki uuden ajan alussa, ja epäilemättä puoltatoista sataa vuotta aikaisemmin, 350.
Viipurin läänissä oli veromarkkoja uuden ajan alussa 1102, mutta unioniajan alussa varmaan jonkin verran vähemmän, koska täällä muodostettiin uusia veromarkkoja sitä myöten kuin uutisasutus kruunun takamailla edistyi; suuresti erehtymättä voidaan Viipurin linnaläänin verokykyisyyttä unioniajan alussa osoittaa luvulla 1 000.
Savon alueella oli uuden ajan alussa 600 veromarkkaa, mutta koska uutisasutus juuri sillä taholla oli ollut vilkkain, emme uskalla unioniajan verolukua Savossa olettaa 300 suuremmaksi.
Satakunnasta (ilman kaupunkeja, mutta Närpöö mukaan laskettuna) sai Eerik Pommerilainen veroa, laskettuna 4 mk:n mukaan savulta, kaikkiaan 5 812 mk, josta käyttäen samaa perustetta kuin V.-Suomessa saisimme 6 995 mk eli 1 395 savua. Pohjanmaan savuluku v. 1413 teki 460, mihin lisäksi otamme Tornion 30 savua.
Hämeessä oli v. 1413 kaikkiaan hiukan yli 955 koukkua, jotka maksoivat yhtä raskaan veron kuin lounaisen Suomen koukut ja siis ovat kyllä niihin verrattavia.
Suomen kaikkien maakuntain yleislasku tulee siis seuraavaksi: