Vatjal. viidenneksen verokirjassa ilmoitetaan auran sisältävän 3 obsjaa, jokaiseen obsjaan menevän 4 korobjan kylvön, joten laskemalla korobjaan 2 tshetverttiä veroauran-alaan voitiin kylvää 24 tshetverttiä.[491]
Mainittu vanha verokirja ei mainitse auraa veropohjana Käkisalmen Karjalassa. Myöhempinä aikoina kumminkin esiintyy aatra eli aatranmaa (ader) veropohjana Käkisalmen Karjalan eteläisimmässä osassa. Tämä verotusyksiö ei voine olla Ruotsin suuruuden ajan sinne tuoma, koska siinä tapauksessa se tuskin olisi rajoittunut niin pienelle alueelle. Ei myöskään ole aatralasku levinnyt itäänpäin Ruotsin Karjalasta käsin, missä verotus jo keskiajalla perustui n.s. "täysiveroihin". Täytymälläkin täytyy katsoa Käkisalmen aatraa ikivanhaksi paikalliseksi laitokseksi, jonka alkujuuret ovat haettavat Novgorodista tai Virosta päin.
Käkisalmelaisen aatranmaan suuruudeksi ilmoitetaan 1600-luvun puolivälissä 6 tynnörin kylvömäärä. Toisen tiedon mukaan yhteen obsjaan 1680-luvulla meni 2 4/45 aatranmaata.
Aatranmaa-laskua käytetään vieläkin maalukuna Raudun, Sakkulan,
Pyhäjärven, Räisälän, Kaukolan ja Käkisalmen pitäjäin alueella, missä
se voimassa olevain säännösten mukaan vastaa koko manttaalia muualla
Itä-Karjalassa.[492]
Jo v. 1334 esiintyy aatra eli koukku (aratrum) Hämeessä sekä kirkollisen että linnaverotuksen perusteena[493] ja Maunu kuninkaan kirjeessä samalta vuodelta samaa yksiötä mainitaan tilusmittana maan lounaisissa osissa.[494] Keskiajan alkupuolella on koukku ollut yleinen verotusyksiö lounaisen Suomen suomenkielisillä alueilla; ruotsalaisilta alueilta ei ole tunnettu ainoatakaan tapausta, missä koukkulukua olisi käytetty. V.-Suomessakin koukun esiintyminen lakkasi jo aikaisin 1400-luvulla. Uuden ajan alussa koukkulaskun käytäntö supistui Hämeeseen ja Ylä-Satakuntaan, mutta siellä se vielä kauan 1500-luvulla oli maan arvioimisen ja verotuksen tärkeimpänä kulmakivenä.
Suomessa tuo yleismaailmallinen maayksiö siten esiintyy yksinomaisesti suomalaisten heimojen, etupäässä v.-suomalaisten ja hämäläisten, laitoksena. Hyvillä syillä on arveltu, että se on Suomessa ollut käytännössä jo pakanuuden aikana.[495]
Verotusyksiönä ei koukku meikäläisissä asiakirjoissa koskaan merkitse kyntöasetta, vaan aina veronalaista maata. Kun koukku halki pitkäin aikain säilyi laajalla alueella tärkeänä verotusyksiönä, täytyi sen vähitellen saada tarkempia suuruuden määräyksiä kuin minkä kyntöaseen nimi sisälsi. Sellaisena tarkempana suuruusmittana käytettiin keskiajalla kylvömäärää ja raha-arviota. Vanhin tieto koukun kylvömäärästä on v:lta 1380, jolloin Lemun Lempoisten kylässä puolen koukkua ilmoitetaan vastaavan 3 suomalaisen punnan kylvöä kummassakin vainiossa sekä 8 kuormaa niittyä.[496] Tämä ilmoitus lienee käsitettävä niin, että puoleen koukkuun silloin vallinneen kaksijakoviljelyksen mukaan kuului 3 kylvettyä punnanalaa toisessa ja 3 kesantona olevaa punnanalaa toisessa vainiossa, koko koukkuun siis 6 kylvettyä punnanalaa toisessa ja yhtä suuri kylvämätön ala toisessa vainiossa. Turun piispan v. 1442 Juvan asukkaiden kanssa tekemän sopimuksen mukaan oli main. seurakuntaan perustettava "täysi pappila", johon oli kuuluva 6 punnanalaa kummassakin vainiossa ynnä niittyjä; kun Juvalla samalla mainitaan veroyksiönä papinkoukkuja, näyttää siltä, että täydellä pappilalla on tarkoitettu täyden koukun tilaa, johon oli kuuluva 6 punnanalaa kummassakin vainiossa.[497]
Hattulan ja Hollolan kihlakunnissa ilmoitettiin uuden ajan alussa koko koukun maahan kylvettävän 3 puntaa viljaa.[498] Jos katsomme tähän 3 punnan kylvöön kuuluneen yhtä suuren kesannon, olisi siten koukun ala Hämeessä uuden ajan alussa ollut puolta pienempi kuin V.-Suomessa 1380-luvun lopulla. Mutta mahdollista on, ettei Hämeen koukun suuruus ole ensinkään verrattava Nousiaisten ikivanhan peltoseudun koukkuun, vaan Savon "veronahkaan" eli "arviopunnanmaahan", johon aikaisemmin näyttää kuuluneen kolmen viljapunnan — yhden ruis-, yhden ohra- ja yhden kaurapunnan — kylvö[499] ja joka tarkoitti kaskikylvöä. Peltoseutujen koukku on saattanut olla toista kuin kaskiseutujen koukku.
Eräässä asiakirjassa, joka koskee Hollolan Lahden kylän tilusten järjestelyä v. 1562, kerrotaan määrätyksi, että kylän uudestaan verotuksessa oli pantava "kuhunkin verokoukkuun 2 puntaa ruismaata ja 2 puntaa ohramaata peltoa".[500] Vaikkapa koukun kylvömäärät siten eivät kaikin paikoin ja ajoin olisi olleet yhtäpitävät, on kumminkin tosiasia, että koukulla on tarkoitettu määrättyä kylvöalaa.
Koukun hinnat olivat Nousiaisten tienoilla v:n 1380 vaiheilla hyvin vaihtelevat (40-165 mk),[501] mikä suureksi osaksi näyttää riippuneen koukkuun kuuluvain niittyjen erilaisesta määrästä, mutta varmaan myöskin pellon laajuudesta ja laadusta, jotka näillä ikivanhoilla viljelysseuduilla saattoivat eri kyläin koukuissa olla hyvinkin erilaiset. Saman kylän koukut sitävastoin näyttävät puheenaolevilla seuduilla olleen samanarvoiset; niinpä v. 1380 Inkoisten kylässä myytiin kaksi, eri omistajille kuuluvaa 1/2 koukun tilaa aivan samasta hinnasta.[502]