Kun nyt kylän veronalaisesta maasta kappale toisensa jälkeen oston tai perinnön tai muun saannin kautta joutui ulkokyläläisille, jotka eivät asuneet kylässä, niin tuli kysymys, kuka oli maksava veron näiden kappaleiden puolesta. On selvää, että kylä edelleenkin oli vastuussa koko kylämaan verosta ja että kukin talollinen maksoi vanhan tietyn veronsa, vaikkapa hänen talonsa maa oli vähentynytkin. Mutta ottiko vieraskyläläinen osaa sen talon veroon, jonka maata oli joutunut hänelle, siihen tapaan kuin palstatilat meidän aikanamme maksavat vero-osansa päätilalle? Sikäli kuin tällaisesta seikasta voi tietoja saada eivät "vieraskyläläiset" maksaneet mitään veroa. Paraisten pitäjän merkilliseen maakirjaan Kustaa Vaasan ajalta on tarkoin merkitty ulkokyläläisten kappaleet kussakin kylässä, useimmista kappaleista on lisäksi mainittu, että ulkokyläläiset itse niitä viljelivät, ja kerran on tehty merkintä, että tämä ulkokyläläisten viljelys oli niille vahingoksi, jotka omistavat talot.[530] Tämä maakirjan tiedonanto tuskin voi merkitä muuta kuin sitä, että hyöty ulkokyläläisten viljelemistä kappaleista, joita Paraisissa oli lukemattomia, oli mennyt vieraisiin kyliin oman kylän veronmaksajain vahingoksi, joiden oli täytynyt maksaa verot kylän kaikista maista.
Olipa nyt ulkokyläläisten maakappaleiden saantitapa mikä hyvänsä, niin maan verokuorman lakkaamaton kasvaminen itse veromaan lakkaamatta vähentyessä aikaa myöten synnytti arveluttavia epäkohtia. Tästäkin syystä tuli yhä kipeämmäksi tarve siirtää maavero kylän talollisten hartioilta itse maanomistajain hartioille, muuttaa kylän vastattava vero itse maan vastattavaksi veroksi, todelliseksi maaveroksi.
Tangoituksen kautta kävi mahdolliseksi järjestää kylän maaolot näissäkin suhteissa oikeudenmukaiselle, selvälle, helposti hallittavalle kannalle.
On nyt katsottava, kuinka tangoitus käytännössä toimitettiin. Hyvän tilaisuuden siihen tarjoo Paraisten edellä mainittu maakirja, jossa on yksityiskohtaisia tietoja kyläin tangoituksestakin.
Esimerkiksi otettakoon Paraisten Tarabyn kylä; kylän vanha maaverotus näkyy perustuneen kylvömäärään. Koko kylvömäärä kylässä teki 12 puntaa eli 72 pannia ja vero kaikkiaan 24 mk (vast. 6 savua). Kylässä oli 8 taloa ja 9 talollista (2 talollista oli vielä yhteisviljelyksessä). Mutta näillä 8 talolla, jotka todennäköisesti olivat vastanneet kylän kaikista veroista, oli kylvössä vain 9 punnan maata (54 panninmaata); 3 punnanmaata oli joutunut 7 ulkokyläläisen haltuun, jotka naapurikylissä asuen itse viljelivät Tarabyssä olevia maitansa.
Omistussuhteet kylän 8 talon kesken olivat jo varsin epätasaiset, mikä ilmenee jokaisen talon erisuuruisesta kylvömäärästä:
talo A kylvi 11 1/2 pannia
" B " 5 " 1/2 nelikkoa
" C " 6 "
" D " 4 "
j.n.e.
Nyt tuli toimitettavaksi tangoitus. Koko kylän katsottiin käsittävän 24 tankoa (à 6 kyynärää), joista mainitulla verotaloilla oli kylvömääränsä mukaisesti katsottava olevan 3/4 eli 18 tankoa. Kunkin tangon kylvömääräksi tuli siis (54:18 =) 3 pannia, niinkuin verokirjaan on merkitty.
Kun näin tiedettiin tangon kylvömäärä, oli muutettava kunkin kylvömäärä tankomääräksi. Koska talo A kylvi 11 1/2 pannia ja kukin 3 pannin kylvö vastasi täyttä tankoa, niin A:lle tuli (11 1/2:3 =) 3 5/6 tankoa eli 3 tankoa 5 kyynärää. Juuri sillä tavoin onkin maakirjaan merkitty:
kylvömäärä tankoluku