Ne verokappaleet, jotka tässä verossa esiintyvät, eivät ole mitään rakennusaineita, vaan selvästi aiotut veronsaajan palkaksi (oravannahat) tai kestitykseksi (maltaat ja humalat). Vero on alkuaan käytetty sen tai niiden henkilöiden palkkaamiseen, joiden huolena teitten ja siltain valvominen oli. Lähinnä johtuu tässä ajattelemaan tuonnoin mainittuja siltalautakuntia, mutta vielä suuremmalla syyllä kihlakunnan tai oikeammin varmaan pitäjän tuomaria.
Tässä kohden on erityisesti huomattava, että Satakunnassa uuden ajan alussa maksetut "siltaohrat" kuuluivat "laamannin kinkeriin" ja että tästä verosta Ala-Satakunnassa kihlakunnantuomari nautti osan. Samoin käy ymmärrettäväksi, että Hämeessä tämä vero välikäden kautta saattoi joutua kruununverojen joukkoon. Tuomarinvirat näet vähitellen muuttuivat kruunusta riippuviksi läänityksiksi, ja Kustaa Vaasan hallituksen ensi vuosina virkamiesten palkkoja ruvettiin ottamaan linnoihin ja virkamiehiä siirtämään kruunun palkalle. Tällä tavoin joutui vanha tie- ja siltaverokin Hämeen linnan tilikirjoihin.
Edempänä tulemme näkemään muita todistuksia Suomen keskiajan tuomarien toiminnasta paikallishallinnollisella alalla. Jos mitkä, niin liikennelaitokset keskiajalla vaativat tuomarin silmälläpitoa ja hallintoa.
Ansaitsee panna huomioon, ettei nimismiehillä keskiajalla ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnossa, vaikka koko kyydityslaitos oli heidän hoteissaan. Asia on varmaan ollut sellainen, että tie- ja siltahallinto on vanhempi kuin nimismieslaitos, joka todennäköisesti järjestyi vasta unionin aikana. Lisäksi nimismies- ja kyytilaitos oli vain osa kruunun linnahallintoa, jotavastoin tie- ja siltahallinto oli ikivanha paikallishallinnon haara, jolla piti olla omat paikalliset hoitajansa.
Kuten näkyy, on lounaisen Suomen keskiaikainen tie- ja siltahallintokin ollut yksityiskohdissaan Uplannin ja Itägöötanmaan maakuntalakien kuvaamaa vastaava.
Tuomarin seuraaja tie- ja siltahallinnossa ei meillä ollut nimismies, vaan siltavouti. Näitä vouteja mainitaan Suomessa sangen useissa paikoin 1600-luvun alkupuolella. Tuomarien muinaisen viran perijöinä nämä kansanomaiset virkamiehet kuuluvat maamme vanhimpaan virkamiehistöön.[563]
2. "MATKAVENEET".
Hämeen vanhimpain maakirjain mukaan ei Hollolan alueella maksettu tie- ja siltaohria eikä -humaloita vaan uisko-sopimusohria ja uisko-sopimushumaloita.[564] Vero-oppaiden mukaan "uisko" merkitsi matkavenettä tai pitäjänvenettä.[565] Puheenaoleva vero siis Hollolan alueella tarkoitti veneitten hankkimista tai veneliikenteen ylläpitämistä — hyvin luonnollinen tehtävä tässä vesistöseudussa, josta tärkeitä veneteitä haaraantui Pohjois-Hämeeseen ja Savoon. Seuraavina aikoina Hollolan alueella usein esiintyvät "pitäjänveneet", joilla tehtiin virallisia kyytejä.[566]
Aikoinaan on tällaisten matkaveneitten ylläpitäminen ollut laillinen velvollisuus muissakin Hämeen vesipitäjissä, koskapa v. 1507 Saarioisten ja seur. vuonna Kulsialan pitäjät saivat yhteissakkoja "uiskonsa" vuoksi.[567]
Myöskin Hämeen itäpuolella, Saimaan vesistön piirissä tapaamme tähän kuuluvan kruununveron. Lapveden ja Taipaleen pitäjissä maksettiin uuden ajan alussa neljänneskunnittain erästä veroa siten, että pitäjän viidestä neljänneksestä kolme maksoi 72 tynnöriä verotervaa, mutta kaksi suoritti — veroveneen.[568] Muolassa ja Hanttulassa asti maksoivat neljänneskunnat tervaveroa, vaikka se siellä suoritettiin rahassa.[569] Lapveden veneet kaiketi olivat samanlaisia kuin Hämeen "uiskot", ja terva oli kai niitä veneitä varten.