Keskiajan lopulla olivat kuten näimme Hämeessä käytännössä myöskin pitkätkyydit.
Niistä saadaan lähempiä tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoista. Hämeessä siihen aikaan oli pitkiinkyyteihin velvollinen koko linnalääni. 1520-luvun lopulla tätä rasitusta luonnossa suoritti ainoastaan lähellä linnaa oleva alue, Saaristen ja Kalvoilan pitäjät Sääksmäen kihlakuntaa ja Hattulan kihlakunta, lukuunottamatta Hattulan pitäjää, joka oli tästä rasituksesta vapautettu, koska linnan hevosia kesäisin laidunnettiin sen takamailla ja niityillä.
Kultakin koukulta oli kerran vuodessa lähetettävä hevonen linnankyytiin Turkuun tai minne hyvänsä muualle. Liikennetarpeet eivät kuitenkaan aina olleet niin suuret, että mainitun ahtaammankaan alueen koko hevosmäärää olisi tarvittu. V. 1539 suorittivat "kyytihevosia" ainoastaan Turun tien varrella olevat Mäskälän ja Rengon pitäjät. Kun seuraavana vuonna taasen Hauhon pitäjä oli pitkässäkyydissä, näyttää tämäkin rasitus olleen jonkinlainen kiertovero. Kyytivelvollisuus suoritettiin nähtävästi kollektivisesti neljänneskunnittain; v. 1507 sakotettiin Saarioisten Airanteen neljänneskunnan jokaista talonpoikaa 3 markkaa pitkänkyydin laiminlyömisestä. Ne, jotka eivät tehneet pitkääkyytiä, maksoivat lunastusta 1 markan koukulta.[583]
Pitkiäkyytejä suoritettiin Savossakin, kultakin neljännekseltä 12 hevosta, joskus enemmänkin, miten kuljetettavaakin oli. Savon pitkätkyydit tavallisesti tehtiin Viipuriin. Kun ei kaikkia hevosia täälläkään tarvittu ajoon ja kun kaukana asuvain olisi ollut hankala tulla kyytiin, otettiin sijaan hevospalkkaa 2 1/2 puntaa viljaa neljännekseltä.[584]
Eräästä Kustaa Fincken kirjeestä v:lta 1553 selviää, että kruunulle suoritettavain pitkäinkyytien lisäksi oli niitä tehtävä vielä yksityisille virkamiehillekin: linnanvoudille, maanvoudille, linnankirjurille, maankirjurille, tuomarille ja nimismiehelle, kullekin 2. Varmaan nämäkin sangen vanhoja tapoja.[585]
Merimaakunnillakin oli muinoin sisämaitten pitkiäkyytejä vastaava kuljetuslaitos.
Ahvenanmaalla kuljetti kukin maankolmannes vuorovuotenaan maakunnan verot Tukholmaan. 1530- ja 1540-luvuilla täällä maksetut laivaäyrityiset, joita kukin talollinen suoritti 1 äyrityisen, näyttävät olleen tämän kuljetusveron lunastusta.[586]
Varsinais-Suomen vanhimmissa tilikirjoissa kerrotaan, että Lapin (Rauman) pitäjän neljännesmiehet verollisilta kootuilla varoilla vuokrasivat aluksia, viedäkseen veroviljansa Turkuun.[587]
Raaseporin läänin rahvaan velvollisuutena oli kuljettaa kuninkaan viljaa ja veroja Tukholmaan; milloin sitä ei tarvittu, maksoi kukin talollinen 1/2 äyriä laivarahoja.[588]
Kyyditykset joutuivat jo varhain nimismiesten ja maanvoutien valvottaviksi. Siitä niinkuin muustakin toimestaan maanvoudit keskiajan yleiseen virkamiestapaan tekivät tulolähteen. Useissa Suomen seuduissa maanvoudit uskonpuhdistusajan alussa kantoivat omaksi hyväkseen kyyditysrahoja.