Eteläisessä V.-Suomessa mainitsevat asiakirjat 1300-luvun lopulta useampia tällaisia tuomareja. Vv. 1377-1380 mainitaan "Holmuider domare" kolmasti maanluovutusasiain välimiehenä ja todistajana Piikkiön käräjillä.[599] Maankaupan välimiehenä esiintyy v. 1378 "Michiael Rasi, domarin" Kemiössä[600] ja seur. vuonna tavataan "Åke Sack, dommare" pitäjänkäräjäin pitäjänä ja maankaupan välimiehenä niinikään Kemiössä.[601]
Kaikkien näiden kuuden tuomarin varsinaisena toimena niissä asioissa, joita puheenaolevat asiakirjat koskevat, on maanluovutusten erotus- eli välimiehen ("förskelaman") tehtävä; välimiehen latinankielinen nimitys "prolocutor" kävi keskiajalla myöskin tuomarin virkanimestä. Tähän nähden voi kysyä, eivätkö "prolocutoreina" ja välimiehinä vanhemmalla keskiajalla mainitut henkilöt ole olleet samanlaisia "tuomareja" kuin ne, joihin edellä olemme tutustuneet. Sellaisina mainitaan v. 1350 Vehmaalla Nikolai Kiimakallio(?)[602] ja v. 1402 Mynämäellä eräs Olaff Biörnsson.[603] Inkoossa v. 1452 esiintyy maakiinnemiesten joukossa ensimäisenä "Matis domare" ikäänkuin hän olisi ollut toimituksen johtaja.[604]
Muinaisesta tuomarintoimesta lienee myöskin periytynyt "tuomari" sanan käyttäminen sukunimenä. Halikossa mainitaan v. 1410 kiinnemiesten joukossa "niclis domare", kaikesta päättäen tavallinen rahvaanmies eikä mikään virkamies.[605] Tenholassa esiintyy w. 1395 ja 1399 kaksi veljestä, joilla on sukunimenään "domare".[606]
"Tuomari" nimen tapaamme vielä vanhoissa paikannimissäkin. Uuden ajan alussa, osittain jo aikaisemmin, tavataan asiakirjoissa seuraavat tähän kuuluvat paikannimet:
Vehmaa: Domarla, kylä suomal. oik.,
Taivassalo: Domaris, kylä ruotsal. oik.,[607]
Parainen: Domarby, kylä (6 taloa) Terffuebolissa,
Marttila: Domarla, kylä,[608]
Perniä: Domarby, kylä Hirvilahden bolissa,
Inkoo: Domarby, kylä Bakombergsbolissa,
Kirkkonummi: Domarkulla, kylä Gunnarskullabolissa,
Helsinki: Domarby, kylä.[609]
Nämä paikannimet ovat ilmeisesti yleensä sangen vanhoja, varmaan vanhempia kuin v. 1417, jolloin Helsingin Domarby nimeltä mainitaan. Sen päätämme varsinkin siitä, että kaikki nämä paikannimet ovat kyläin eivätkä yksityisten talojen nimiä; mahdollisesti on tuomarin talo ollut koko kylän alkutila tai on tuomareita asunut kylässä hyvin kauan, niin että tuomarin nimi vähitellen syrjäytti kylän alkuperäisen nimen.
Kaikki nämä 1300-luvun tuomarimuistot tavataan maamme eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla. Nämä seudut olivat vielä 1300-luvulla valtaavaksi osaksi ruotsalaisia. Useimmilla niistä tuomareista, joista on tietoja, on selvästi ruotsalaiset nimet ja heidän toimensa koskevat ruotsalaisia pitäjiä; suurin osa tuomari-aiheisista paikannimistäkin on ruotsalaisten pitäjäin piirissä. 1300-luvun tuomari-laitoksen varsinaisena pesäseutuna lienee niinmuodoin ollut Lounais- ja Etelä-Suomen ruotsalainen asutusvyöhyke, eli n.s. ruotsalaisen oikeuden alue.
Näiltä ruotsalaisilta pesäseuduilta puheenaoleva laitos näyttää levinneen läheisiin suomalaisiin seutuihin, joiden tuomarinimistöön todennäköisesti kuuluvat "Nicolai Kumakallia" ja "Domarla" Vehmaalla, "Andris domare" Mynämäellä ja Maskussa sekä "niclis domare" Halikossa.
Koko tuo vanha tuomarilaitos tekee hyvin kansanomaisen ja paikkakunnallisen vaikutuksen.
Asiakirjat antavat sen käsityksen, etteivät nuo tuomarit ole kuuluneet maan mahtavimpiin. Useimpien nimi on ilmoitettu vaatimattomasti vain ristimä- ja virkanimellä. Kolmella heistä ("Otin tuomarilla", "Gudhmar tuomarilla" ja Oiaff Björnssonilla) ei näytä olleen omaa sinettiä, jolla olisivat sinetöineet asianomaisen asiakirjan, mistä päättäen he ovat olleet talonpoikaisia miehiä. "Tuomari" sanasta johtuneet talonpoikaiset sukunimet, tuomari-liitteiset paikannimet, jotka kaikki ovat talonpoikaiskyläin, vaan eivät ylimyskartanoiden nimiä, puhuvat alkuperäisen kansanomaisuuden ja talonpoikaisuuden puolesta.