Toiselta puolen kuitenkin ovat useimmat 1300-luvulla mainituista tuomareista sinetöineet asiakirjansa ja nähtävästi kuuluneet alhaisempaan aateliin.[610] Mutta ei näistäkään yksikään ole kuulunut maamme tunnettuihin ylimyssukuihin; he olivat kaiketi vain oman paikkakunnan johtohenkilöitä.
Mitä vihdoin näiden vanhain tuomarien virkapiiriin tulee, niin lukuunottamatta Mynämäellä ja Maskussa toiminutta Antti tuomaria ei kukaan heistä esiinny virassa silloista pitäjää laajemmalla alueella. Varsinainen kihlakuntalaitos ei vielä 1300-luvun alkupuolella, jolloin tuomareja jo esiintyy, ollut olemassa. Erittäin huomattava on, että Åke Säck eli Sæk nimittää v:n 1379 asiakirjassa itse itseään "Kemiön kirkkokunnan tuomariksi" ja toimii yksinään, ilman muitten tuomiovaltaisten läsnäoloa, pitäjänkäräjäin tuomarina. Kun pitäjä meidän maassamme kaikesta päättäen on alkuperäinen oikeus- ja hallintopiiri, on erityisten tuomarien esiintyminen näissä piireissä odotettavaakin. Yllämainitut tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, sen tapaisia, joita Ahvenanmaalla oli vielä 1600-luvun alkupuolella.[611]
Meidän aikamme talonpoikaisilla "herrastuomareilla" on ollut todelliset alku-isänsä näissä 1300-luvun pitäjäntuomareissa, vaikkapa nimen olisi antanutkin Maunu Eerikinpojan maanlain "häradsdomare".
2. PITÄJÄNKÄRÄJÄT.
Edellisessä lausuttu käsitys, että lounaisen Suomen vanhat paikalliset tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, saa vahvistuksen niistä tiedoista, joiden mukaan samoilla alueilla samoina aikoina on ollut olemassa pitäjänkäräjät.
Pitäjä on ollut Suomen perustava, historiallinen oikeuspiiri ja pitäjänkäräjät kaikkien käräjäin yhteinen muoto. "Laamanninkäräjät" ja "kihlakunnankäräjät" keskiajalla olivat säännöllisesti myöskin pitäjänkäräjiä. Mutta keskiajan kuluessa pitäjänkäräjälaitoksessa tapahtui kehitystä. Kun myöhemmällä keskiajalla pitäjänkäräjät jo yleensä olivat laamannien ja kihlakunnantuomarien johtamia valtion käräjiä, niin ne aikaisemmalla keskiajalla vielä olivat paikallisten tuomarien johtamia paikalliskäräjiä; kun myöhemmän keskiajan käräjät pidettiin valtion muodostamissa hallintopitäjissä, niin varhaisemmalla keskiajalla käräjät pidettiin vanhoissa emäpitäjissä.
Käräjäpiirinä eli käräjäkuntana (tinglag) vanhempana keskiaikana esiintyy kirkkokunta (Kemiö),[612] laivakunta (Taivassalo, Santamala),[613] pitäjäyhdistelmä (Santamala, Masku ja Nousiainen; Säkylä, Köyliö ja Yläne)[614] sekä pitäjä (Kaarina, Piikkiö).[615] Mutta kaikki nämä käräjät olivat pitäjänkäräjiä. Useimpia niitä kutsuttiinkin pitäjänkäräjiksi, niinkuin viitteistä näkyy. Niin Kemiössä, Santamalassa, Säkylässä, Piikkiössä. Lisäesimerkkinä mainittakoon, että Santamalassa v. 1380 pidettyjä talvikäräjiä kutsuttiin milloin laivakuntakäräjiksi milloin pitäjänkäräjiksi.[616] Todella kaikki nuo erinimiset käräjäpiirit vastaavatkin vanhoja pitäjiä tai yhteenkuuluvia pitäjäalueita.[617] Pitäjä on siis 1300-luvulla yleisesti käytetty käräjäkunta.
Mutta tämä oikeuspitäjä ei luultavastikaan ole ollut sama kuin myöhempi hallintopitäjä, vaan kirkkopitäjä. 1300- ja 1400-luvuilla kirkkopitäjä hyvin yleisesti esiintyy maallisena pitäjänä, oikeuspiirinä, oikeuspitäjänä.
Huomautettakoon tässä vieläkin, että Kemiön tuomaria v. 1379 kutsuttiin "Kemiön kirkkokunnan" tuomariksi.[618] Suomen mantereella oli niinkuin Ahvenanmaallakin keskiaikana tapana pitää käräjiä ja suorittaa oikeustoimituksia kirkoilla. Niinpä v. 1439 tapahtuivat maanluovutusmenot "Räntamäen kirkkotarhassa"[619] ja v. 1442 suoritettiin maanluovutus "pitäjänkokouksessa Räntamäen kirkolla".[620] "Pitäjäntuvat", joita jo varhain näyttää olleen usean kirkon lähellä ja jotka varmaan olivat kirkollisen pitäjän ylläpidettäviä, olivat usein maallisinakin käräjäpaikkoina: v. 1418 pidettiin Vehmaan suomalaisen oikeuden kihlakunnankäräjät "kirkolla pitäjäntuvassa",[621] v. 1455 olivat käräjät Kokemäellä "pitäjäntuvassa"[622] ja v. 1505 pidettiin Vesilahdella käräjiä "kirkontuvassa".[623] Parissa keskiajan asiakirjassa kerrotaan maanluovutusten laillistuttamisesta itse kirkonkokouksessa: v. 1419 "kirkonkokouksessa Ulvilassa"[624] ja v. 1436 "kirkonkokouksessa ja pitäjänkokouksessa" Halikossa.[625] Toisinaan kutsutaan pitäjän oikeustilaisuutta eli pitäjänkäräjiä "pitäjänkokoukseksi" (sockenstämma); niin Lohjalla v. 1382, jolloin laamanni oli läsnä,[626] Kemiössä v. 1406,[627] Räntämäellä v. 1468.[628]
Näissä asiakirjoissa ei voi havaita mitään erotusta maallisen oikeuspitäjän ja kirkollisen pitäjän välillä. Ei niissä myöskään näe erotusta pitäjänkokouksen ja pitäjänkäräjäin välillä. Herra Martin maanlain suomennoksessa mainitaan samanlaisten oikeusasiain käsittelemistä "pitäiänn cokoudhes" ja "pitäiänn käräiäs".[629]