Kirkkopitäjän käyttöä oikeuspitäjänä keskiajalla täytyy pitää varmana. Tähänkin laitokseen nähden olot Suomen lounaisosissa olivat Ahvenanmaan olojen kaltaiset.
Kirkkopitäjäin pitäjänkäräjillä vanhemmalla keskiajalla esiintyvät toimivina kaikki tuomitsijat, linnanvoudista ja laamannista alaspäin. Näyttää siltä, ettei varhaisemmalla keskiajalla — alkuperäisten pitäjäalueitten menetettyä merkityksensä — ollut muita paikallisia oikeuspiirejä kuin kirkkopitäjät ja niiden kansalliset alueet. Myöhemmällä keskiajalla valtion käräjillä jo oli kirkkopitäjistä eroavat oikeusalueensa (hallintopitäjät), joissa vanhain pitäjäinkäräjäin sijasta pidettiin "laamanninkäräjiä" ja "kihlakunnankäräjiä". Mutta sen ohella, kuten lukuisat esimerkit ovat osoittaneet, jatkettiin kirkkopitäjäin pitäjänkäräjiä pitäjänkokouksina, joissa edelleenkin eräänlaisia paikallisia oikeusasioita käsiteltiin.
3. MAAKUNNANTUOMARIT JA KIHLAKUNNANTUOMARIT.
Jo 14. vuosisadan alussa Suomessa oli pitäjää suurempia oikeusalueita. Niitä olivat silloiset maakunnat, jotka pitivät yhteisiä maankäräjiä ja käyttivät yhteisiä todistusvoimaisia maakunnan sinettejä.[630]
Olemme nähneet, että Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen suomalaisella ja ruotsalaisella alueella sekä Uudellamaalla jo varhain oli omat tuomarinsa (maantuomarit, laamannit). Tämä seikka herättää kysymyksen, eikö muissakin maakunnissa ole ollut asia sellainen.
Asiakirjat tähän kysymykseen vastaavat myöntävästi. 1300-luvun loppupuolella tavataan täällä tavallisesti tuomareiksi nimitettyjä virkamiehiä, joiden virkapiirinä olivat kokonaiset maakunnat. Tällaisia maakunnantuomareita mainitaan vuosisadan viimeisellä neljänneksellä Hämeessä useita.[631] Satakunnan tuomaria mainitaan v. 1392[632] ja läntisen Uudenmaan tuomaria v. 1395;[633] aikaisemmin oli Ala-Satakunta kuulunut suomal. oikeuden laamannin ja läntinen Uusimaa ruotsal. oikeuden laamannin alueeseen.[634]
Että nämä maakunnantuomant ovat vastanneet myöhempiä kihlakunnantuomareja ja olleet heidän edelläkävijöitään, näkyy muun lisäksi siitä, että Hämeen tuomarin sakotusmääräksi useammassa asiakirjassa ilmoitetaan 3 mk.[635]
Ei tunneta lähemmin maakunnantuomarilaitoksen syntymisaikaa. Ilmeistä on vain, että se kuuluu vanhempaan keskiaikaan. Nimistään päättäen maakunnantuomarit ovat olleet kotimaisia paikkakunnallisia rälssimiehiä, joita tavataan Ahvenanmaan maantuomareina ja suomal. ja ruotsal. oikeuden laamanneina; varmaan nämä virat kaikki ovat juureltaan olleet samanlaisia paikallisia laitoksia.
Maakunnantuomarit Suomen mantereella katosivat pian varsinaisten kihlakunnantuomarien tieltä, joiden lopullisina virka-alueina 1400-luvun alkupuolella esiintyivät kihlakunnat. Vv. 1390, 1417, 1423 muudan "kihlak. tuomari" Suni Suninpoika toimi Taivassalossa ja Vehmaalla, siis varmaankin Vehmaan kihlakunnassa.[636] V. 1407 mainitaan kihlak. tuomaria Pohjois-Suomessa,[637] ja lähivuosina Etelä- Suomessa ja Itä-Uudellamaalla.
Kihlak. tuomarien toimissa ja oloissa keskiajan lopulla ja vielä uuden ajan alussa havaitaan muutamia merkittäviä piirteitä, jotka kuuluvat paljon aikaisempaan paikalliseen oikeus- ja itsehallintoelämään.