Ala-Satakunnassa nautti kihlak. tuomari kolmanneskuntain suorittamasta laamannin kinkeristä "siltaohria" yhden kolmanneskunnan osan. Ylä-Satakunnassa vastaava verokunta maksoi kihlak. tuomarille punnan ohria, minkä lisäksi tuomari sai Suomen haukia 17 puntaa nähtävästi sellaisista seuduista, joista ei ohria maksettu. Kun täten sekä Ala- että Ylä-Satakunnassa maksettiin punta ohria verokunnalta, niin ilmeisesti nämä verot olivat samoja.
V:n 1531 ilmoituksen mukaan Hämeen tuomarit saivat maakunnasta erityisen veron, johon kuului viljaa, humaloita, hamppuja ja haukia.[658]
Tämän veron pääosana esiintyvät erät, ohrat ja humalat ovat tietenkin niitä tie- ja siltaohria ja -humaloita, joita mainitaan Hämeen vanhimmissa maakirjoissa ja joita paikoin lunastettiin hauilla. Tie- ja siltaveron ja kihlak. tuomariveron samuus havaitaan toisistakin seikoista. Tie- ja siltaveron ohraerä on perusteeseensa ja määräänsä nähden sama sekä Hämeessä että Satakunnassa: kummassakin 1 punta neljäskunnalta. Mutta tämä vero meni Ylä-Satakunnassa kokonaan ja Ala-Satakunnassa osittain kihlak. tuomarille. Hämeessä kihlak. tuomari näkyy saaneen tämän saman veron vielä täydellisempänä kuin Satakunnassa.
Huomattakoon vielä muudan yhtäläisyys. Köyliössä Satakunnassa maksettiin "siltaohrain" sijasta sopimusvero, johon kuului 1 leiv. pellavia ja 2 leiv. hamppua. Hämeessä esiintyy v. 1532 tuomarinverossa, joka alkuaan on ollut tie- ja siltavero, 1 leiv. hamppua.[659]
Tämä kaikki tekee hyvin todennäköiseksi, että Satakunnan ja Hämeen tuomareilla on ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnon kanssa ja että sitä varten on maksettu erityistä tie- ja siltaveroa.
Pari omituista kihlak.tuomarinveroa tavataan Pohjanmaalla. Mustasaarella maksettiin tuomarille vasikannahka kultakin talolta (mantal);[660] tällainen vero oli nähtävästi peräisin niiltä ajoilta, jolloin tärkeimmät asiakirjat kirjoitettiin pergamentille, ja on verrattava Vermlannin asukkaitten Skaran piispalle maksettavaan vasikannahkaveroon.[661]
Iin Maksniemen, Simonniemen ja Simon kylät maksoivat tuomarille yhteensä 10 leiv. merisakkohaukia.[662]
4. KARJALAISTEN OIKEUSLAITOKSET.
Suomen keskiaikaisia oikeuslaitoksia tarkastaessa tulee selvään huomanneeksi, kuinka hitaasti ruotsalainen oikeusjärjestelmä on edennyt ja juurtunut. Kun Ahvenanmaalla on jälkiä ikivanhasta gotlantilaisesta oikeuslaitoksesta, kun Suomen lounaisilla rannikkoseuduilla asuvilla heimoilla jo varhaisella keskiajalla oli pitäjänkäräjänsä, pitäjäntuomarinsa ja kansalliset laamanninsa, ovat Hämeen ensimäisiä ruotsintapaisia tuomareja vasta 1300-lopulla esiintyvät maakunnantuomarit, ja karjalaisilla alueilla näyttää ruotsalainen oikeuslaitos läpi koko keskiajan pysyneen tuntemattomana.[663]
Tämä ei kumminkaan voi merkitä sitä, että noilla kaukaisemmilla suomalaisilla alueilla olisi läpi koko keskiajan eletty ilman järjestettyä oikeutta. Lakia ja oikeutta on sielläkin epäilemättä ollut, vaikka sitä on käytetty toisella tavoin kuin lännessä.