Linnakinkeriin kuului kaksi ryhmää verokappaleita, nim. varsinaiset ruoka- ja rehutavarat ja elävä karja. Karja suoritettiin yhteisesti määrätyiltä verokunnilta ja samalla tavoin muutkin kinkeriverot maksettiin. Veroperusteena käytettiin kaikkialla aikuiseen tapaan vanhaa talo- eli mieslukua tai sitä vastaavaa koukku-yksiötä. Veron kanto ja toimittaminen linnaan oli kokonaan jätetty verokuntain itsensä ja niiden veronkantomiesten ("lukumiesten", neljänneskuntamiesten) huoleksi. Sisämaan suomalaisilla alueilla on jälkiä hyvin alkuperäisestä verokuntain kinkeritoiminnasta.
Keskiajan kuluessa kinkerioloissa tapahtui suuria muutoksia. Uuden ajan alussa olivat tuotto-olot jo niin muuttuneet ja talouselämä siksi edistynyt, että alkuperäisiä kinkeritavaroita yleisesti vaihdettiin toisiin ja lunastettiin rahalla. Verottajalle ei enään ollut tärkeä saada määrätty tavara, vaan määrätty arvo. Myöskään ei kinkerejä enään käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaan niitä läänitettiin, käytettiin virkamiesten palkkoihin ja jos johonkin.
3. RUOKARUOTSI.
Keskiajan kinkeriverot voidaan historiallisesti jakaa kahteen suureen ryhmään siten että toiseen luetaan ne verot, jotka olivat vietävät ja suoritettavat linnoihin, kuninkaan ja kruunun tarpeiksi (varsinaiset kinkerit), toiseen taas ne verot, joita hallitusherrat miehineen kiertoretkillään itse saapuivat ottamaan ja tavallisesti myöskin paikalla nauttimaan (kestitykset).
Edelliseen, keskittyneeseen kinkerijärjestelmään kuului kuninkaan- eli linnakinkeri, jälkimäiseen eli paikallisiin kinkereihin taas "nimismiesvero" ja "ruokaruotsi".
Ruokaruotsilla tarkoitettiin keskiaikana pääasiallisesti linnaväen ja sen hevosten ylläpitämistä niiden kiertoretkillä. Nimismiesveron erityisenä tarkoituksena oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Nämä paikalliset kinkerit olivat toisistaan niin suuresti eroavia, että on syytä niitä käsitellä erikseen.
Käymme nyt etupäässä uuden ajan alulta säilyneitten verokirjain perusteella tarkastamaan ruokaruotsin esiintymistä Suomen eri maakunnissa.[700]
Varsinais-Suomen ruokaruotsista ei ole suoranaisia tietoja. V:n 1538 tileissä mainittu erä "rahaa syyssyötön edestä" on kumminkin varma merkki siitä, että ruokaruotsilla on sielläkin päin muinoin kuljettu.[701] Luultavasti on ruokaruotsi tässä maakunnassa sulautunut nimismiesveroon.
Raaseporin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa erityistä verokuntakestitystä (bolgestning). Kun tämän kestityksen ohella läntisellä Uudellamaalla samaan aikaan maksettiin "verokuntaveroksi" (bolskatt) kutsuttua, ilmeisesti linnakinkeriä edustavaa kinkeriä sekä nimismiesveroa, on syytä pitää bolkestitystä vanhana ruokaruotsina, jota alkuaan on suoritettu linnaväen kiertomatkoilla.
Verokuntakestitystä maksettiin kustakin verokunnasta seuraavat erät: