Lintujen, valaitten ja hylkeitten ohella vilisee Jäämeressä lukematon joukko alempia eläimiä kaloista yksisoluisiin alkueläimiin saakka. Nämä eläjät saavat ravintonsa mittaamattomain kelluvain leväjoukkojen muodostamilta meren niityiltä ja itse ne ovat meren korkeampain asukkaitten loppumattomina laitumina. "Kahta katkalajia (Anonys nugax ja Onissimus Edwardsii) vilisee Jäämeren vesissä niin suuria joukkoja, että ne syövät suuren linnun ruhon kaikki pehmeät osat ja jättävät käsistään putipuhtaan luurangon 24 tunnin kuluessa. Luonnontutkijat ovat usein käyttäneet tätä apukeinoa työssänsä. Huippuvuorten Jäävuonon suusta, 197 syllän syvyydestä Monacon ruhtinas sai haaviinsa koko neljäkymmentä naulaa suuria punaisia äyriäisiä (Pandanus borealis), yhteensä 1.775 kappaletta; nämä äyriäiset eivät ainoastaan olleet eläintieteellisesti mielenkiintoisia, mutta ne havaittiin myös erinomaisen maukkaaksi syötäväksi ja ne käytettiin siihen tarkoitukseen laivalla. Vesi kihisee kotiloeläimiä, etenkin Clio borealis lajia, jolla Grönlannin valas elää, ja nuolimatoja (Sagitta), joilla on läpinäkyvä kotilo. Barentsinmeressä olen koonnut haaviini naulan toisia pieniä hankajalkaisia (Calanus jinmarchicus) muutamassa minutissa. Nämä äärettömät joukot eläineliöitä ovat perusravintona lintu-myriadeille, hylje- ja mursuparville ja lukuisille valaille. Ja on muistettava sekin, että itse ihminenkin tarpeen tullessa voi saada runsaan ruuan meren pienistä äyriäisistä, jos hänellä vain on keinoja, millä koota niitä." (William S. Bruce.)
Surkein olento Jäämeren maailmassa lienee ihminen. Arktiset maat ovat näihin saakka olleet maailman harvimpaan asuttuja, niiden väestö on kuulunut kansain alimpaan köyhälistöön. Miljonain neliökilometrien laajuisissa Jäämeren maissa asuva väkiluku nousee tuskin yli 800.000-900.000 hengen. Tähän väestöön on silloin luettu Jäämeren rannikoilla ja saarilla asuvat arktiset alkukansat, vaikka niiden asuma-alat osittain ulettuvat napapiiriä melkoista etelämmäksikin, sekä mainituille seuduille muuttaneet sivistyskansoihin kuuluvat asukkaat. Alkukansoista ovat lukuisimmat Europassa asuvat lappalaiset (n. 30.000 henkeä), Siperian jakutit (230.000) ja Amerikan eskimot (40.000 henkeä). Viimemainitut ovat melkein yksinomaisesti merikansaa, joka kalastuksen ja hylkeenpyynnin alalla on saavuttanut melko korkean kulttuurikannan; Europan ja Aasian arktiset kansat taas ovat parhaasta päästä mannerkansoja, joiden pääelinkeinoja ovat metsästys, sisävesikalastus ja poronhoito. Europpalainen kulttuuri on jo kuitenkin tunkeutunut Jäämerellekin ja saanut johtavan aseman sen talouselämässäkin, josta alkukansat vuosi vuodelta joutuvat yhä syrjemmälle. Niin on käynyt erityisesti siinä Jäämeren alueen osassa, joka tässä on tutkielmamme esineenä.
Pohjoisimman Europan rannikko on vuonojen ja lahtien uurtelema. Norjan pohjoisrannikolla, Ruijassa, on vuono vuonon, niemi niemen, saari saaren vieressä Suomen Enontekiön lähelle pistävästä komeasta Jyykeänvuonosta (Lyngenfjord) Utsjokea lähellä olevaan avaraan Varanginvuonoon saakka. Tämän vuonon itäpuolella on kapean kannaksen mantereeseen yhdistämä Kalastajaniemi. Varangista itäänpäin kutsutaan rannikkoa Muurmanin-rannaksi. Se on matalampi kuin Ruijan rannikko ja Kuollanvuonoa lukuunottamatta lahdeton. Suuren Kuollan niemimaan alavan itä- ja kaakkoisrannikon nimenä on Turjan-ranta.
Kapeahkon merensalmen kautta päästään Jäämerestä monihaaraiseen Vienanmereen. Se päättyy luoteessa vuori- ja vuonorantaiseen, saariston reunustamaan Kannanlahteen, jonka molemmin puolin olevia rantoja kutsutaan Karjalan-rannaksi. Vienanmeren eteläisenä päänä on satamaton, matala Äänislahti, jonka rannat pakoveden aikana ovat kuivilla kilometrien leveydeltä. Lahden suussa ovat kuuluisat Solovetsin luostarisaaret. Kolmas Vienanmeren perukka on suppilomainen Vienanlahti, mihin suuri Vienanjoki laskee. Laivaliikkeestä johtuneella nimityksellä kutsutaan Vienanlahden länsirantaa Kesärannaksi ja itärantaa Talvirannaksi. — Itäpuolella Vienanmeren suuta on Meseninlahti ja sen takana pistää kauas mereen omituisen muotoinen Kanin-niemi, jonka takana alkavat Petshoran seudut.
Taloudellisesti voidaan Europan Jäämeren maat sopivasti jakaa eri vyöhykkeisiin. (1) "Merivyöhykkeessä", s.o. Jäämeren saarilla ja lähimmillä rannikoilla ovat vanhastaan tärkeimpiä olleet merieläimistöön perustuvat elinkeinot: meri- ja jokikalastus, "lintuvuorilla" pesiväin vesilintujen untuvain ja munain keräys, hylkeen- ja valaanpyynti. (2) Mantereella saa kasvillisuus etelään mennessä yhä suuremman arvon, vaikka sillä täälläkin on eläimistön rinnalla ainoastaan toisarvoinen merkitys. Pitkin Europan koko pohjoisinta rannikkoa kulkee missä kapeampana missä leveämpänä korkea, vesiköyhä "tunturivyöhyke", jota käytetään porojen syöttömaaksi ja jolla on merkitystä myöskin villipeurain, syötäväin lintujen (riekkojen, kiirunain) ja turkiseläinten pyydysmaana. Tämä vyöhyke täyttää koko Ruijan, pohjoisimman ja koillisen osan Kuollanniemeä, Vienanmeren suun seudut, koko Kaninniemen ja sen takaiset rannikot sekä etelämpäinkin seutujen korkeimmat kohdat. (3) Tunturivyöhykkeen eteläpuolella alkaa vähitellen varsinainen "metsä- ja järvivyöhyke", monipuolisen metsästyksen ja sisävesikalastuksen vanha tuottoisa alue.
Tämä alkuperäinen elinkeinojärjestelmä on parin viime vuosisadan kuluessa perinpohjin muuttunut. Etelästä käsin Jäämeren rannikoille muuttaneet uutisasukkaat ovat sopiviin paikkoihin vuonojen pohjiin ja jokivarsille raivanneet niittyjä sarvikarjanhoitoa varten ja pieniä viljelysmaita perunan, ohran ja muidenkin viljelyskasvien kasvattamista varten. Sen ohella ovat merenkulku ja kauppa kehittyneet. Viime vuosikymmenet ja viime vuodet vihdoin ovat nähneet metsäliikkeen, vuorityön, suurkaupan ja suurmeriliikkeen Jäämeren maissa nopeasti nousevan ja alkavan siellä aivan uutta aikakautta.
Jos Europan Jäämeren maihin luemme, paitsi tähän mereen kuuluvia saaria, kaikkien Europasta Jäämereen laskevain jokien alueet (Jäämeren vesistöalueen), siitä karttuu n. 1,4 milj. km2:n laajuinen maa-alue, jolla nykyään asuu päälle miljonan ihmistä. Meidän kannaltamme on kuitenkin oikeampaa lukea Europan Jäämeren maihin ainoastaan ne seudut, jotka luonto-olojensa puolesta ratkaisevasti kuuluvat Jäämeren piiriin ja joiden talouselämä kokonaan tai hyvin huomattavaksi osaksi on Jäämerestä riippuva. Täten kuuluvat Jäämeren maihin Finmarkin amtti (Ruija) Norjasta, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat Suomesta, koko Arkangelin lääni (siihen luettuna Novaja Semlja) sekä kaukaiset isännättömät ja asumattomat saaret Karhusaari, Huippuvuoret ja Frans Joosefin maa. Koko tämän maa-alueen pinta-ala tekee miljonan km2 ja väkiluku viimeisten tietojen mukaan tasaluvuin 1/2 miljonaa. Tarkemmin laskelmat näkyvät seuraavasta:
Jäämeren maita km2 asukkaita
Norjassa (Ruija) 40 815 38 065
Suomessa 29 175 3 582
Venäjällä 836 059 449 400
Isännättömiä saaria 119 656 —
yhteensä 1 025 705 491 047
Europan valtoihin kuuluvat Jäämeren maat jakaa Vienanmeri kahteen luonnon- ja talousmaantieteellisesti erilaiseen osaan, joista läntiseen, Lapin alueeseen, kuuluvat Norjan ja Suomen osat Jäämeren rannikosta sekä Kuollan piirikunta Arkangelin lääniä ja itäiseen, Vienan-Petshoran alueeseen, taas Arkangelin lääni ilman Kuollan piirikuntaa seuraavalla tavalla: