alueet km2 asukkaita
Lapin alue 224 990 50 787
Vienan-Petshoran alue 681 059 440 260
yhteensä 906 049 491 047
Vertailu näiden alueiden välillä osoittaa maa-alan ja väkiluvun etujen olevan kokonaan Vienan-Petshoran alueen puolella. Eteläisemmän asemansa, maaliikenteensä ja suunnattomain metsävarainsa kautta tällä alueella on puolellaan kaikki taloudellisetkin tulevaisuuden edut. Näissä kohdin tuo pienialaisempi ja pieniväkisempi Lapin alue ei voi kilpailla sen kanssa. Välittömään kilpailuun samoilla urilla ne eivät muutenkaan sovellu, koska Vienan-Petshoran alue on pääasiassa maa-alue, Lapin alue taas pääasiallisesti merialue. Mutta suhteellista kilpailua niiden välillä voi syntyä, ja silloin Lapin alueella suurempia mahdollisuuksia tarjoavain meri- ja vuorityöetujensa vuoksi kenties kuitenkin on voiton mahdollisuuksia.
Edellä esitettyjä laskelmia katsellessa näyttää Suomen osuus Jäämeren maissa ja niiden talouselämässä tosiaan vain pisaralta meressä. Mitä merkitsevät Suomelle kuuluvat 2.8 % Europan Jäämeren maitten pinta-alasta ja viheliäinen 0.7 % sen kokonaisuudessaankin vähäisestä väestöstä! Hiukan toivokkaammalta näyttää maamme osuus Jäämeren maitten Lapin alueesta: 13 % pinta-alasta ja 7 % väestöstä. Mutta tältä pieneltä saavutukselta riistää melkeinpä kaiken todellisen arvon se, ettei Suomen alue uletu Jäämeren rantaan asti. Suomi on tässä merimaassa usealla sopimuksella, viimeksi v. 1826 tehdyllä, jolloin Suomen etujen valvominen on törkeästi laiminlyöty, työnnetty mereltä pois, siltä mielivaltaisesti suljettu pääsy Jäämerelle. Siten on epäsuotuisten valtiollisten olojen vuoksi Suomelle tullut kokonaisuudessaan mitä luonnottomin pohjoisraja. "Suomenmaa on, näet, — lausuu K.F. Ignatius — tällä rajalla kokonaan pois suljettu kalarikkaasta, Lapinmaan väestölle välttämättömän tarpeellisesta Pohjois-Jäämeren rannikosta, vieläpä monessa paikoin aivan soukalla maakaistaleella siitä eroitettu. Niin on esm. matka Koltapahdasta Jyykeän- (Lyngen-) tai Kaavuonolle (Kaafjord) 3.5 peninkulmaa, Somasoaivista Naavuonolle (Quaanangerfjord) 2.5 peninkulmaa ja Rajalasta Utsjoen pitäjässä Varankivuonolle niin-ikään ainoastaan 2.5 peninkulmaa."
Suomen Jäämeri-asema ei kuitenkaan ole niin huono kuin miltä se näyttää. Jos Suomen Lapilta vastaiseksi puuttuukin merta, niin puuttuu Ruijalta sisämaata; ja se on meidän aikanamme hyvin arveluttava puute sekin. Se nyt tosin ei meille ole mikään apu. Mutta Suomella on muutamia etujakin, joita toisilla ei ole. Suomen Lapin asema koko Jäämeren Lapin alueen keskustassa, lähellä tärkeää Varanginvuonoa, Jäämeren Lapin suurimman sisämaanvesistön ympäristöllä, on huomattavan edullinen. Suomen Lapilla on paremmat metsänkasvuolot, mukavammat sisämaiset luonnolliset kulkuväylät, edullisemmat asutusalueet, suuremmat talous- ja kulttuurielämän mahdollisuudet kuin sen naapurialueilla. Suomen Lappi on lyhyesti sanoen koko Jäämeren Lapin alueen maantieteellinen sydän ja siitä syystä myös sen tuleva talous- ja sivistyskeskus. Sen erottaminen Jäämereltä on väkivaltaa Jäämeren omaa talous- ja sivistyselämää vastaan.
Kuten seuraavasta tulemme näkemään, on Suomella ilmeisiä ja kumoamattomia historiallisia, kansallisia ja taloudellisia oikeuksia päästä Jäämerelle. Ennen tai myöhemmin, tavalla tai toisella ovat ne oikeudet toteutuvat. Suomen valtiollinen itsenäisyys on luonnollisena seuraamuksenan vaativa meille kauan kaivattua itsenäisyyttä myöskin Jäämerellä.
2. MUINAISAIKAIN TALOUS- JA VALTASUHTEET JÄÄMERELLÄ.
Jäämeri ja sen pitkät rannikot olivat vanhempina aikoina kauan aikaa ihmeitten, noituuden ja kauhujen satuseutuja etelämmässä asuvain kansain mielikuvituksessa. Jossakin sielläpäin oli skandinavialaisten muinaistarujen sumuinen "Niflheim", toinen maailman kuohuvista alkuääristä. Jäämeren skandinavialaisia toisintonimiä oli "Trollabotn" (Noitapohja), ja karjalaisesta "Kannanlahden" nimestä skandinavialaiset väänsivät Vienanmerelle nimen "Gandvik" (Taikalahti). Suomalaistenkin aikaisimmat käsitykset Jäämeren seuduista ovat olleet aivan taru- ja taikaperäisiä. Sinne esi-isämme sijoittivat "summan Sariolan", joka on Niflheimin suomalainen vastine, sinne salaperäisen "Ruijan" ja "Turjan". Suuren loitsumaineensa kaikkien naapuriensa keskuudessa lappalaiset saivat kaiketi osaksi siitäkin, että asuivat tuon kammotun taikameren puolella.
Näitä satuja ja käsityksiä vielä paransivat ja levittivät klassillisen muinaisajan ja keskiajan kirjailijat, etunenässä kunnianarvoisa kirkonmies Bremenin Aatami (kirjoitti v:n 1070 vaiheilla), joka Jäämeren seutujen asukkaiden joukkoon pani myöskin yksisilmäiset kyklopit, yksijalkaiset, koirankuonolaiset, ihmissyöjät ja suomensukuisista vepsäläisistä (ves, wizzi) tekaisi "valkoisen kansan" (weiss, vit — valkoinen), jonka lapset muka syntyivät valkoisen karvan peittäminä; siitä lorusta sitten sai "Valkoinen meri" pysyvän nimensä.
Mutta oli sellaisiakin miehiä, jotka ennakkoluulottomina uskalsivat lähteä omin silmin tutkimaan tuon tuntemattoman maailman salaisuuksia. Englannin kuninkaan Alfred Suuren (871-901) kirjoittamassa maantieteessä on jälkimaailmalle säilynyt kertomus merkillisestä matkasta, jonka kuninkaan palveluksessa oleva norjalainen Ottar oli tehnyt Vienanmerelle. Suomennamme tähän kertomuksen mielenkiintoisimmat kohdat: