Jospa hän vaan olisi voinut tehdä saman! Mutta semmoisia tyttöjä kuin
Hilma. Kalle Aatun vaimo oli, ei joka oksalla ollutkaan. Ja muuten
Erkki Simo kyllä tiesi, ettei hän naisten makuun ollut.

Yhden ainoan tytön hän tunsi, joka hänet ehken ottaisi — ellei hänen isänsä esteitä rakenteleisi. Rikas hän oli, sillä hän oli Pekkolan ukon ainoa tytär, mutta ei hän kaunis ollut, se nyt oli varmaa. Ja koko pitäjä tunsi hänet torakurkuksi, joka ei edes häikäillyt hammastaan kostuttaa, jos niiksi tuli, ja päälle päätteeksi oikein aika lailla. Niin että huolimatta hänen rikkaudestaan ja siitä että hän poikia himoitsi, ei hän sittenkään voinut kerskata sillä, että hänellä olisi ollut niin ainoatakaan sulhasta. Mutta ei silti sanottua ollut, että Erkki Simon kosiminen niin muitta mutkitta onnistuisi. Sillä Nurkkalan Pekkolan isäntä oli tunnettu oikeaksi saituriksi ja vaikka hänen tyttärensä oli yhtä vastenmielinen kuin selkäsauna ja hänen sielunsa musta kuni saunanseinä, niin ei sittenkään luultavaa ollut, että hän tyytyisi saamaan vävykseen renkimiehen.

Siitä kohden se iho arka olikin. Ja Simo Erkki tuumaili ja mietiskeli.

Silloin tapahtui eräänä talvena, että Mustankosken-sahayhtiö "erehtyi" paria metsälohkoa hakkuuttaessaan niin, että noin 50000 kruunun tukkipuuta tuli luvatta ja leimaamatta kaadetuiksi. Tietysti otettiin tukit takavarikkoon ja pantiin puomiin joen poukamaan juuri sen kosken yläpuolelle, jonka joki kirkonkylän alapuolella muodostaa. Siinä ne piti kruunun laskuun enimmäntarjoovalle myydä, ja huhuttiin, että yhtiön tulisi maksaa aimo sakkoja "erehdyksestään".

Inspehtorit ja työnjohtajat juoksentelivat ymmällä ollen toinen toistensa jaloissa. Mitä tehdä? Eikä siinä kylliksi että rahallinen tappio oli oleva iso — yhtiö tulisi häväistyksi — joutuisi toisten onnellisempien kilvoittelijoiden pilkan esineeksi. Sehän oli aivan kauheata, tämmöinen! Mustankoskenyhtiön johtaja tuli itse tänne kaukaa etelämpänä olevasta kodistaan koettaakseen kullalla ja hyvillä sanoilla saattaa asian oikealle tolalle. Ja häntä seurasi kokonainen joukkue asianajajia ja lakimiehiä.

Koko pitäjä oli kuohuksissaan eikä muista seikoista kuin tuosta suuresta takavarikosta puhuttukaan.

Erkki Simo oli hänkin tietysti kuullut siitä puhuttavan.

Ja yhtäkkiä selvisi hänelle, että nyt hän voisi rikastua tekemällä yhden ainoan rohkean kepposen.

Hän hankki asiaa kirkonkylään. Muttei mennyt suorastaan sinne, vaan teki kierroksen joen poukamaan, missä takavarikkoon otetut tukit olivat. Varovasti tutki hän puomia. — Virta painoi sitä — tarvittaisiin vaan pari miehen iskua — ja silloin läksi koko lautta koskesta alas menemään. Ja alapuolella sitä ei niin helposti takaisin otettaisikaan, sillä siellä se sekoittuisi Mustankosken-yhtiön muitten tukkien kanssa yhteen…

Erkki Simo kiiruhti yhtiön konttooriin ja pyysi päästä johtajan puheille kahden kesken…