* * * * *
Selma oli kahdenkymmenen vuoden vanha. Hän oli pitäjän kaunein tyttö ja lisäksi rikkain. Ei sentähden niin aivan merkillistä ollut, että pojat häärivät Perintölän ympäristössä, niinkuin kärpäset sokeripalan ympärillä. Mutta kummallista oli, että rivakkaimmat ja kunnollisimmat pojat tuhmistuivat ja mykistyivät, kun he tulivat Selman läheisyyteen. Hän oli niin toisenlainen kuin mihin he olivat tottuneet, kun oli puhe tyttösistä, niin että joutuivat aivan ymmälle hänen rinnallaan. Eikä yksikään poika koko pitäjässä voinut kerskata sillä, että olisi saanut ottaa häntä vyötäisistä muulloin kuin tanssipaikalla.
Siitä syystä syntyi hälinä koko kylässä, kun alkoi huhu liikkua, että Selma oli saanut kosijan, jota hän ei tahtonut eikä voinutkaan lähettää luotaan niinkuin hän oli tehnyt kaikille muille. Ja vielä äkäisemmin melusivat kylän juoruakat kun huhuttiin, että Selmasta tulisi rouva Saari.
Teuvo Saari, Hallavuoren sahayhtiön metsäinspehtori etelä-Lapissa, oli pulska mies. Ja se joka vielä enemmän merkitsi, hän oli kekseliäs ja teräväjärkinen kuni harvat, ja, hänen tovereittensa sanojen mukaan, saakelin hauska poika, joka osasi olla ja oli ollutkin osallisena vähin joka asiassa. Yliopistokaupungissa, jossa hän oli maleksinut useita vuosia suorittamatta mitään tutkintoa, tunnettiin hänet oikeaksi naisten lumoojaksi ja velikullaksi. Vihdoin kai olivat joko isän rahat tai hänen kärsivällisyytensä loppuneet — tahi kumpaisetkin — ja Teuvo Saarin täytyi mennä yhtiön palvelukseen. Ja koska hänellä oli hyvä pää ja erittäin sävyisä ja mukaantuva omatunto, niin ei kestänyt kauvan ennenkun hänestä tuli inspehtori. Tavallista ovelammaksi metsänostajaksi oli hän jo kirjanpitäjänä ollessaan osoittautunut, ja sentähden lähetettiin hänet tänne tunturi-seutuun, jossa yhtiöllä vielä oli koko joukko "ahväärejä" tehtävänä.
Ensi kerran kun Teuvo Saari tuli Perintölään niin tapahtui se aivan sattumalta. Hän oli kierrellyt metsää kokonaisen päiväkauden ja katsellut ja tähystellyt.
— Sepä oli saakelinmoista metsää - täysi-ikäisiä tukkipuita niin ihan jokainen — ja palkkeja — niin vielä mastopuitakin. — Saari kulki siinä äänetönnä, ihaillen ja oikein vesi suuhun herahti. — Ja koko tämä metsä oli Perintölän! Ajatteles jos tuo juukelin moukka tiesi kuinka rikas hän oli — —? Vielä mitä — siitä ei ollut vaaraa mitään. — Saari on kyllä ennenkin talonpoikia petkutellut hän — — — hah-hah-hah… Kulkiessaan mietiskeli hän ja tuumaili sotajuonta. Huomaamattaan oli hän tullut metsän-rantaan ja näki edessään Perintölän kylän. Ei tosin vielä ollut ehtinyt keksiä oikein ovelata keinoa metsän saamiseen, mutta eihän voinut haitatakaan kylään mennä tuttavuutta tekemään sen kanssa, joka omisti kaiken sen komeuden, jota hän äskettäin oli ihaillut. Ja niin hän kulki kohden tupaa, jossa Selma parast'aikaa suuri-siistintää piti. Pekka oli lähtenyt kirkonkylään yhtä ja toista pientä kotia varten ostamaan ja Selma seisoi punottavin poskin ja paljas jaloin lattialla tupaa huosimassa, siksi kun isä tulisi kotiin. Käsivarret olivat paljaina ja tukka oli höllässä niskakiehkurassa.
Teuvo Saari, tuo tottunut naisviettelijä, seisoi hurmaantuneena ovensuussa. Ilta-aurinko heitti ruskottavia säteitään selkoselällään olevasta ovesta ja kietoi molemmat värähtelevään loisteeseensa. Hän, joka ei koskaan ollut tuntenut ujoutta ketään naista kohtaan, hän nyt vaivalla sai sopertaneeksi pyynnön ostaa puolituoppisen maitoa. Ja kun Selma ujona ja punastuen tarjosi hänelle maitotuopin, vapisi hänen kätensä.
Selma uskalsi tuskin katsoa vieraaseen. Mutta kun tämä oli maksanut maidon ja reippain askelin katosi pensaitten taa metsänrantaan, seurasi häntä kaksi tummaa tytönsilmää. Ja hän, joka ei edes tietänyt mitä rakkaus oli, tunsi niin kummallista kaipuuta — kaipasi jotain — hän ei tietänyt itsekään mitä.
Tämä ei ollut Saarin viimeinen käynti Perintölässä. — Ruvettiin puhumaan kihlauksesta ja häistä ja että Perintölän Selmasta tulisi rouva Saari. No niin — siksi hän sopikin paljon paremmin kuin talonpojan akaksi, se täytyi kaikkien myöntää. Eihän hänen sopinut vaatia, että Saari mentyään naimisiin Selman kanssa tulisi talonpojaksi, hän joka oli semmoinen herrasmies.
Mutta sitten hävisi Teuvo Saari yks' kaks' kolme kuulumattomiin yhtä nopeasti kuin hän oli tullutkin. Ei kukaan tietänyt, minne hän oikeastaan oli joutunut, mutta huhuttiin, että hän oli muuttanut isännöitsijänä johonkin sahalaitokseen merenrannikolla.