"Mutta minä, Sjula Niilonpoika, en tarvitse heiltä apua kerjätä. Minun neitoni tulee noita kurjia pakanoita ilmankin toimeen. Sjula kyllä tietää paremmankin keinon. Ruotsalaiset pitäkööt kurjan jumalansa omanaan, nuo pelkurimaiset matelevat pakanat! Sjula kyllä tietää, että hänen vanhat jumalansa ovat väkevämpiä. Iso-isä, Noita-Sjula, hän antoi Beiwelle kymmenen poroa saadakseen pitkän iän — minä, Sjula Niilonpoika, olen antava kaksikymmentä — kolmekymmentä — kaikki poroni neitoni edestä. Kyllä Sjula uhrilaulun muistaa — oppi sen iso-isältä…"
Ja niin alkoi hän hiljakseen laulaa kiitäessään eteenpäin:
Oi mahtavat jumalat
Pilven päälliset isännät
Taivahassa asuvaiset
Yli maailman näkijät
Lumihuippujen haltijat!
Oi mahtava Jumala,
Maailmojen hallitsija
Haltijoitten niin samaten.
Ota uhri uhrintuojan
Armoisasti, armollisna!
Saiwo olmak, syvyydessäs',
Saiwo aimon herra suuri!
Jabmieii-Akka, Ruotan vaimo
Kalman kalpea emäntä!
Ruota manalan isäntä
Ottakaatte uhrin' armoss'!
Oi mahtavat jumalat!
Beiwe, joka taivaall' loistat
Ilman kannalla ylinnä
Kuule kurjan huokaukset,
Ällös pakene minua!
Teitä huudan, teille itken,
Kuulkaa lastenne pakinaa!
* * * * *
Joustavin notkuvin polvin kiiti Sjula kotiin päin. Keli oli huono, — oli tuullut ja satanut lunta koko yön, ja aamupuoleen myrsky vaan kiihtyi.
Sjula läähätti — vanhat sääret eivät kestä niinkuin nuoren, mutta vauhtia ei käynyt hiljentäminen. Ei, hänen täytyi päästä kotiin, jossa hänen pikku neitonsa odotti apua ja tuskaili lieventämistä. Pikku-Riitta — hän ei saa kuolla…Ei - kyllä. Beiwe antaa pitkän iän, kun Sjula antaa 20 poroa.
Ja sitten Sjula ja Riitta paimentavat poroja yhdessä, kunnes eräänä päivänä nuori oman kansan mies, joka on liian pitkään katsonut neidon ruskeisiin silmiin, tulee puhemiehineen ja sulhasviinoineen kodalle. [Vanha lappalaistapa vaatii, että kosijan käydessään ensi kertaa tyttöä tervehtimässä täytyy kestitä tulevaa appiukkoaan viinillä tai paloviinalla. Tällä on nimenä "Puoristvine" tai "Suognodiavine".]
Silloin siitä iloiset häät, joluamiset ja tanssit syntyvät. Ja sitten saa Sjula, lappalais-ukko asua Pikku-Riitan kodissa ja Pikku-Riitta saa kaikki Sjulan porot.
Ja kun Sjula sitten kuolee pääsee hän manalantuville Anna-Riitan kanssa ydinluita ja poronlihaa syömään… Niin, Anna-Riitan kanssa…