Ainakin on Anna, Keskijärven-Hannun ainoa tytär, sairaalassa, ja hänen poikansa Pikku-Hannu, hänestähän raukasta tuli itsemurhaaja, vaikkei ollutkaan kuin kolmentoistavuotias.
Ja että Hannu Niilonpoika itse, Keskijärven arentimies, on hullu, sen tietää jokainen, vaikka hän ei olekaan raivoisa.
Ajatelkaas, ettei hän elämässään ole ajanut ainoatakaan hirttä yhtiölle, vaikka kohta leimaukset tehtiin niin lähellä Keskijärveä, että hän olisi voinut tienata rahaa oikein paksusti, jos vaan olisi tahtonut. Mutta hän ei tahdo.
Kernaammin istuu Hannu Niilonpoika kotona ja näkee oikein koirannälkää koko talven.
Niin ettei suinkaan ole vaikeata nähdä, että hän on hullu.
* * * * *
Keskijärven talo ei ole mikään vanha uudistalo. Hannu Niilonpojan isoisä oli ensimmäinen joka asettui siihen asumaan. Kerrotaan, että hän oli tullut sinne Taalainmaasta säkki selässä. Eipähän juuri ihmisten ilmoille asettunut, mutta ihanaa siellä oli, niin kesällä kuin talvellakin, synkässä honkametsässä, jota korkeat vaarat ja sinertävät vedet kaikkialla ympäröivät. Ja siitäpä syystä hän juuri tänne asettuikin, kauas kaikesta elämän hyörinnästä.
Keskijärven mökki on kolmen järven välissä. Yhdellä puolen Kirkkovesi, Pitkäjärvi toisella ja Kotalampi kolmannella taholla. Ja vihantavia rämeitä ja humisevia metsiä järvien välissä.
Täällä oli Taalain-Pekan, uudisviljelijän, mielestä kuin vähäisessä paratiisissa, ja sentähden tahtoikin hän kutsua uudistalonsa paratiisiksi. Mutta syynimiehet nauroivat ja merkitsivät kirjoihinsa Keskijärvi. Olihan se paljon sopivampi nimi. Ja se nimi on uudistalolla vieläkin.
Taalain-Pekalla ei ollut muita naapureita kuin metsän eläimet eikä häntä käyneet muut tervehtimässä kuin joku pahainen lappalainen silloin, tällöin. Eräs lappalaistyttö tuli hänelle vaimoksikin. Hänestä sai hän yhden ainoan pojan, Niilon.