Jo moni talvi on hintaan satanut ja monen kesän aurinko on paistanut siitä kun tämä tapahtui, mutta yhä on Yötunturi yhtä musta ja synkkä.
Toisinaan kuulee uudisasukas talvi-iltoina selvästi, kuinka Pikku-Riitta joluaa tuolla äkkijyrkänteen reunalla ja näkee miten punainen lappalaispäähine vilahtaa pensaitten lomitse. — Semmoinenhan on sulaa taikauskoa ja tyhmyyttä, mutta kun myrsky ulvoo vuoren halkeamissa ja paasien välissä, silloin kuuluu vuoresta pahaa ääntä.
Päivölä.
Oletko nähnyt ruskon juhannusyöllä. Päivölässä honganlatvoja valaisevan?
Aurinko siroittelee säteitään tummanvihreitten neulasten lomitse — ne liukuvat sammaleisia runkoja pitkin yhä alemma, kunnes ovat piilosilla pehmeässä sammalikossa, missä mustikanvarvut ja vanamot tihein rykelmin kasvavat. Ja koski laulaa kaukana laulujaan ja tuuli humisee kummallisin sävelin puiden latvoissa. On kuni kantelet ilmassa soisivat ja kuni kirkon urkujen huminaa, ja kaukaa Valkolammilta kuuluu kuikan pitkäveteinen valittava huuto. Mutta vuorilta kajahtelevat äänet takaisin, niin että olet kuulevinasi virrenveisuuta, metsässä.
Olotko nähnyt järvenselkien kaukana tummansinertävinä kimaltelevan, miten rämeet kellertävänvihreän synkkinä leviävät lampien välissä ja miten ympäröivät vaarat häämöittävät vaaleanpunasinervässä ilmassa?
Jos sen kaiken olet nähnyt ja kuullut, silloin olet nähnyt ja kuullut kaiken maailman ihanuuden.
Tällä, vaaralla ovat metsänimmet eläneet. Täällä, kuuli isä ja iso-isä heidän karjansa kellojen kilinän — täällä näkivät he sydämen pelosta sykähdellessä punakypäräin mättäiden ja viidakoitten lomitse vilahtelevan. Täällä oli satujen koti ja metsänimpien asumus.
Kun lehmät olivat talven kuluttua laitumelle laskettavat astuivat he yli siunatun teräksen — muutoin voivat he joutua, peikkojen valtaan. Ja paimenpojilla oli tuohitorvi selässä karhun ja teräs vyöllä peikkojen varalta. Heidän kanssaan ei ollut yrittämistä.
Ja joka taholta ympäröi Päivölää metsä niin tiheänä, synkkänä ja tummana. Se on salometsää niin hempeää, niin sorjaa ja nuorekasta. Se on satujen, metsän ja auringon tyyssija — isoisän ja isän tyyssija.