Himo ja lempi
Vain kaksi siskoa, saman äidin on lapset himo ja lempi: on toinen hienoa himokkuutta ja toinen karkea lempi.
En tahdo lempeä alennella,
se kaunis ompi ja pyhä:
vaan siitä syntyä, siksi muuttua
himo saattavi yhä.
Voi toinen autuuden meille tuoda,
oi tytär taivaan on lempi!
Ja himo lieneekö henki hornan?
Tok' ei! Vain eksynyt lempi.
Saaronin ruusu
Oi tytär Siionin tummatukka, mi kansan keskellä kylmän, kalpeen käyt kauno ylpeän arvokkaana, oot heitä lähellä, heille vieras.
Tuo katse kaiho ei heitä hemmi,
sen säihky siintävi sadun mailta
ja idän tunteita povi aaltoo,
vain niille hymyvi huuli hieno.
Sä ruusu Saaronin valkotumma,
oot kauas harhaillut kodin teiltä;
vaan aina säilytit muistot vanhat
ja uskon isien pyhän, puhtaan.
Ja kielen — niin jospa oisit senkin sä säilyttänyt myös puheessakin! Se vielä elpyykö, hebreaksi viel harppu Davidin helkähtäiskö?
Luopio