"Mitä!" virkkoi toinen opiskelija. "Tahdotko väittää, että teepannu on muuttunut mäyräksi? Mitä loruja!" Näin sanoen työkkäsi hän toverinsa syrjään ja kurkisti huoneeseen, mutta hänkin pelästyi näkemästään ja parkaisi.
"Se on peikko. Se tulee päällemme — rientäkäämme pakoon!"
Kolmas opiskelija ei pelästynyt niin helposti.
"Tulkaa, tämähän on hauskaa", rohkaisi hän. "Miten tuo olento hyppääkään! Minä herätän sen isännän, jotta hänkin saa nähdä."
Sitten hän astui huoneeseen ja ravisti pappia sanoen: "Herätkää, herra, herätkää! Jotakin ihmeellistä on tapahtunut."
"Mikä on hätänä!" vastasi vanhus, unisena hieroen silmiään. "Mikä meluava veitikka!"
"Ken tahansa meluaisi, kun tällaisia ihmeellisiä asioita tapahtuu."
"Katsokaahan vain, mestari! Teidän teepannunne on saanut jalat ja juoksentelee ympärinsä!"
"Mitä, mitä, mitä! Mitä sinä sanot?" kysyi pappi taas — "pannu on saanut jalat! Mitä se merkitsee? Annahan kun katson!"
Mutta sitten kun vanhus oli ehtinyt täydelleen havahtua, oli teekeitin palannut alkuperäiseen muotoonsa ja seisoi rauhallisena laatikollaan.