Kansanrunouden poljento soi Otto von Fieandtissa sekä Kahdessa rakuunassa ja vielä selvemmin Sotamarskissa. Ja huomattava on että Fieandt puhuu suomea, rakuunat ovat Saimaan rannoilta kotoisin, ja Tigerstedt, "Suomen poika", mainitsee myöskin äidinkieltään, jota ei Klingspor ymmärrä. Muutkin tässä runossa esiintyvät puhujat ovat kaikki suomalaisia.
Toinen ryhmä runoja liittyy runomitan puolesta Runebergin omaan edelliseen runouteen. Perusmuotona on Joutsenen ja Mökin pojan poljento, jonka kanssa sekin runomitta pitää yhtä, joka esiintyy vanhassa englantilaisessa balladissa, Chevyn metsästyksessä, jonka Runeberg oli ruotsintanut ja jota hän suuresti ihaili. Tätä poljentoa muunnellaan kuitenkin eri tavalla eri runoissa, ja siten voidaan saada lausutuksi mitä erilaisimpia tunnelmia. Tähän ryhmään kuuluvat, niinkuin jo on mainittu, Kuoleva soturi ja Maamme, ja niiden lisäksi Viapori, Sven Dufva ja Kulnev. Likeistä sukua tämän poljennon kanssa on Vänrikki Stoolin, joka taas on aivan sama kuin Franzénin Vanhan soturin runomitta. Torpan tyttö muistuttaa sekä Sven Dufvaa että Vanhaa soturia; Hurtti ukko taas Pilven veikkoa.
Jo tästä näemme kuinka Runeberg nyt niinkuin usein ennen astui päämääräänsä kohti askel askeleelta, alkaen siitä mihin hän ennen oli tottunut. Ja samaa huomataan runojen aiheisiin nähden.
Viaporia ei Runeberg itse aikonut julaistavaksi niin kauan kuin Cronstedtin pojat elivät. Sitä ei siis ole katsottava muihin tarinoihin kuuluvaksi; mutta varmaan Runeberg sitä runoilemalla on vapauttanut itsensä niistä synkistä tunteista, jotka isänmaankavaltaminen hänessä oli herättänyt. Sentähden hän myöhemmissä tarinoissa kyllä usein muistuttaa sodan huonoa johtoa, mutta hän puhuu silloin siitä tavalla joka ei anna niin mustan mustaa kuvaa kuin Viapori.
Jos taas seuraamme muiden tarinain sarjaa, niin huomaamme että Runeberg alussa kuvailee sotureita jotka ovat ikäänkuin eristettyinä muista. Fieandt ei osaa totella muita ja saa oman joukkonsa, Sven Dufva käy samaten omaa tietään. Naurettavia puolia on molemmissa, mutta myöskin sydän paikallaan. Sentähden molemmat saavatkin lopuksi tunnustusta, toinen sotureiltaan, toinen päälliköltään.
Hurtti ukko käy samaten omaa tietään; ja hänelle, joka moittii uusia tapoja, on vastakohtana sotavanhus, joka iloitsee nuorten osottamasta urhoollisuudesta.
Tätä yksinäisten soturien sarjaa seuraa toinen, jossa sankarit esiintyvät kaksittain: Kaksi rakuunaa, Von Konow ja hänen korpraalinsa ja Zidén, jolla myöskin on korpraalinsa. Ensimäisessä esitetään tavallisten soturien kumppanuutta, kahdessa jälkimäisessä ylhäisemmän ja alhaisemman päällikön väliä. Kahdessa ensimäisessä ei toimintapaikkaa mainita; kumppanit ovat ikäänkuin kahden kesken. Mutta Zidén ja hänen korpraalinsa taistelevat muiden joukossa ja etunenässä, ja heillä on osallisuutensa kauniissa voitossa.
Nyt mainittuihin runoihin liittyy Torpan tyttö, joka täydentää tarinoissa annettua kuvaa kansan tunteista. Kuvailtuansa sankareita jotka "kuolevat herroiksi", Runeberg muistuttaa niistäkin jotka pettivät veljiensä toivon ja isiensä maan. Runo on aiheeltaan vastakohta Pilven veikolle; molemmissa esiintyvät talonpojat taistelevina, ja molemmissa lausutaan rakastavan naisen tunteita.
Vasta täten kuvailtuansa useita varsinaisen kansan edustajia Runeberg alotti kolmannen tarinain sarjan: sen, jossa korkeimpia päälliköitä kuvaillaan. Alku tehdään Döbelnistä ja Kulnevista — siis taas enimmän tutuista, sillä molemmat nämä päälliköt oli Runeberg lapsuudessaan nähnyt. — Aivan samalla tapaa on (runoissa Matka Turusta ja Kuoleva soturi) ensimäinen hänen mainitsemansa sotatanner Lemun niemi, jonka hän itse oli nähnyt.
Ylistämällä rinnakkain omaan kansaansa kuuluvaa ja entisen vihollisen päällikköä Runeberg heti osottaa ettei mikään kansallisviha häntä johda. Ja molemmissa näissä runoissa esiintyvät Suomen soturit jo kokonaisuutena. Koko Suomen armeija rakastaa Kulnevia ja jokainen voi saada kokea hänen kämmeniään. Döbeln taas arvostelee koko armeijaa, vieläpä hän siinä näkee koko kansan edustajan. Ja taas on kokonaiskuvaksi yhdistetty ennen käsiteltyjä erikoisaiheita. Standar muistuttaa Hurtti ukkoa — niinkuin tämä hän tahtoo seisoa eikä juosta — vanha rumpali on oikeastaan taistelun ulkopuolella, niinkuin ennen kuvailtu sotavanhus, ja hän arvostelee "poikia", samaten kuin tämä tekee; "moukka" muistuttaa selvästi Sven Dufvaa.