Sentähden Runeberg esiintyykin meille samallaisena johtajana kuin Döbeln oli. Hänellä yksin oli elämänkatsomus, joka saattoi kaikkia johtaa, koota kaikki yhteistoimintaan.
Mutta hän ja hänen aikalaisensa tiesivät, ettei voitto riipu yksistään ihmisten urhoollisuudesta, olkoonpa tämä kuinka suuri tahansa. Ja sentähden Runeberg ei, Döbelniä kuvaillessaan, jätä osottamatta että kansan yhtä hyvin kuin yksityisen henkilön kohtalon määrää ja johtaa ainoastaan korkein voima, korkein rakkaus, ja että siis isänmaallinen työ viepi onnelliseen tulokseen ainoastaan jos se toimitetaan tämän rakkauden hengessä ja sitä palvellen.
31.
Porvoossa sepitettyjen runoelmien johdosta Runebergin maine 1840-luvulla kasvamistaan kasvoi. Suomessa häntä yhä yksimielisemmin katsottiin kansamme paraitten henkisten ominaisuuksien edustajaksi. Ruotsin akatemiakin lähetti hänelle 1839 — samana päivänä jolloin se kunnioitti Porthanin satavuotismuistoa ja Franzén esitti hänen elämäkertansa — suuren kultamitalinsa, ja senjohdosta Runeberg joutui ystävälliseen kirjevaihtoon akatemian sihteerin kanssa, joka ei ollut kukaan muu kuin sama von Beskow, jota Runeberg oli aikoinaan niin kovakouraisesti pidellyt. Vieläpä nostettiin kysymys siitä että Runeberg tulisi akatemian jäseneksikin, mutta asia raukesi, kun katsottiin tarpeelliseksi että ennenkuin kuningas vaalin vahvistaisi, Runeberg, "vieraan vallan alamaisena", maansa hallitukselta saisi luvan ottaa kutsumuksen vastaan. Siihen ei häntä kuitenkaan näy kehotetunkaan.
Venäjällä taas Grot teki hänen teoksiansa tunnetuiksi, ja ulkomaisiin kieliin käännettiin yhä useampia hänen runoelmiaan.
Itse hän sillä välin vietti samaa vaatimatonta elämää kuin ennen, karttaen suuria juhlia ja maljapuheita, mutta ottaen vierasvaraisesti vastaan niitä jotka hänen luonaan kävivät. Siihen hänellä olikin parempi tilaisuus kuin ennen, kun hän 1852 oli ostanut uuden tilavamman talon.
Saatuansa Vänrikki Stoolin tarinain ensimäisen kokoelman valmiiksi — se ilmestyi kirjana 12 päivänä joulukuuta 1848 — oli Runeberg ensin levähtänyt, kirjottaen hauskuudekseen komediaa, Selkkauksia, jota hän ei kuitenkaan lopettanut. Sitten hän taas sairastui, mutta 1851 oli jo yksi uusi "vänrikki" syntynyt.
Samana vuonna Runeberg ystävänsä Dunckerin kanssa matkusti Ruotsiin, missä häntä kaikkialla otettiin riemulla vastaan. Hän oli kuningas Oskarin puheilla ja tutustui hänen poikiinsa; myöhemmin sekä Kaarle (XV) että Oskar (II) lähettivät hänelle teoksiaan. — Yksityisesti Ruotsin arkkipiispa häneltä kysyi eikö hän tahtoisi muuttaa Ruotsiin, missä hänelle olisi paikka tarjona. Runeberg vastasi vain:
— Herra arkkipiispa, Suomi on köyhä äiti, joka tarvitsee kaikki poikansa.
Tukholmasta lähdettiin pohjoiseen päin, käytiin Hernösandissa Franzénin ja Uumajassa Dunckerin haudalla. Paluumatkalla tultiin Pietarsaareen, missä kaupungin asukkaat antoivat Runebergille lahjan, joka hänestä oli "Kalifornian vertainen": kalastajamökin, jossa hän lapsuudessaan oli kesänaikoina isänsä kanssa oleskellut.