Runeberg oli siihen vastannut:
— Miltäs näyttäisi, jos minä jumaluusopin tohtorin hattu päässäni läksisin kettuja pyytämään?
Hän ei aavistanut että Lille näillä sanoillaan oli arkkipiispan kehotuksesta koettanut urkkia Runebergin mielipidettä hänelle aiotusta kunnianosotuksesta. Ja kun hän ei pontevammin vastustanut, niin hän sai kuin saikin tohtorin arvonsa, ja hänen täytyi tulla vihkiäisiin, jotka Lille toimitti. Se oli hänelle, kaiken komeuden ja juhlimisen vihollinen kuin oli, kovin vastenmielistä. Ja kun Lille jäljestäpäin kysyi mitä hän oli ajatellut Lillen puhuessa, kun hän näytti niin syvämietteiseltä, niin hän vastasi:
— Minä ajattelin: voi jos nyt olisin Kroksnäsin salmessa, joukko ruovikkoon piiloutuvia sorsia edessäni.
Mutta virsikirjanehdotus toi mukanaan toisenkin seurauksen, joka oli ilahuttavampi Runebergille.
Ehdotuksen oli ruotsia puhuva yleisö ottanut innokkaasti vastaan. Monessa perheessä otettiin se kohta käytäntöön, ja samalla heräsi ajatus siitä että osotettaisiin runoilijalle maan kiitollisuutta sekä tästä että hänen muista runollisista lahjoistaan. Hänelle oli myönnetty kustannusoikeus ehdotukseensa, ja nyt muodostui "yhtiö", joka 1858 osti tuon oikeuden häneltä yleisön keskuudessa kootuilla varoilla, yhteensä 72,000 markalla.
Ja samaan aikaan tapahtui tärkeä muutos hänen elämäntoimessaankin. Vuonna 1856 vahvistettiin uusi koulujärjestys, ja sennojalla lukion opettajanvirat järjestettiin uudestaan. Rehtorinvirka raamatun alkukielissä lakkautettiin, ja kun mainittujen aineiden lehtori Porvoon lukiossa oli nuori mies, hän siirrettiin kreikan kielen lehtoriksi, ja Runeberg sai eron virastaan ja oikeuden nauttia eläkkeenä koko palkkansa.
Täten oli runoilija melkein yhtaikaa saanut vapauden ja turvatun toimeentulon. Hänen mielensä täyttyikin ilosta ja kiitollisuudesta ja hän lausui tähän aikaan:
— Luojalla on kaksi tietä, joita myöten hän johtaa ihmisiä luokseen. Toisen ihmisen hän kesyttää kurituksella, toista hän nöyryyttää ylenpalttisella hyvyydellään. — Minua kohtaan, hän lisäsi, on Jumala käyttänyt jälkimäistä tietä.
32.