Ihmisen tarkotus on pyrkiä sopusointuun itsensä ja muiden ihmisten kanssa.
Tämä tapahtuu yhtämittaisessa kehityksessä, jossa kaikki sielunkyvyt vaikuttavat yhdessä.
Ei mikään sielunkyky vie ihmistä pois todellisuudesta, jos kohta eri kyvyt kohottavat häntä aatteellisemmalle alalle kuin se minkä jokapäiväinen elämä tarjoo.
Sieluelämän keskuksena on välitön itsetaju, joka ilmenee tuntemisena. Eri sielunkyvyt ovat vain tämän itsetajun palvelijoita sen sisältöä selvitettäessä, järjestettäessä ja täydennettäessä.
Sentähden kaikkien sielunkykyjen kehitys riippuu yksilön personallisesta kehityksestä. Ja tämä osottautuu paraiten ihmisarvon tajuamisessa sekä himojen ja itsekkäiden pyyteitten voittamisessa.
Korkeimman sopusoinnun saavuttaa ihminen kohoamalla mielikuvituksen ja uskonnon aloille. Silloin hänelle esiintyy luontokin samoinkuin ihminen ikuisuuden heijastuksena.
Jos joku olisi kysynyt Runebergin mielipidettä tästä ohjelmasta, niin hän varmaan olisi vastannut yhtyvänsä siihen pykälä pykälältä, niin ihmeellisen hyvin se soveltuu hänen personallisiin taipumuksiinsa. Gerlachin kirjan lukeminen on siis selvittänyt ja vahvistanut hänen käsitystänsä, houkuttelematta häntä millään muotoa alalle joka ei olisi sopinut yhteen hänen runollisten taipumustensa ja tarkotustensa kanssa. Päinvastoin hänen myöhemmin runoudesta lausumansa periaatteet monessa kohden myös osottavat yhtäläisyyttä Gerlachin kanssa. Jopa eräs tärkeä kohta Mustasukkaisuuden öissä vasta Gerlachin kannalta katsottuna oikein selvenee.
Gerlach sanoo näetten että mielihyvän tai mielipahan tunteet syntyvät siitä että elonjännitys on tavallista suurempi tahi pienempi. Siitä johtuu että mitä enemmän ihminen kohoaa ihanteellisille aloille, se on, mitä suurempi hänen elonjännityksensä on, sitä vähemmän hän voi tuntea mielipahaa. Ja juuri tätä Runeberg nähtävästi tarkottaa, kun hän sanoo että vaivat, huolet, tuskat, kauhut ovat varjo-aaveita,
todellisia silmiss' ajatuksen, se kunis vanki pimeän on mailla, vaan tyhjiä, vaill' olemusta, voimaa, päin valoa se konsa kohouu.
Ja jos ihminen on kohonnut niin korkealle, että hän lepää ikuisuuden helmassa, silloin ovat vaivat ja tuskat täysin olemattomia, ne ovat vain unelmia.