Mutta semmoinen lemmen selitys edellyttää koko olemuksen ihanteellista käsittämistä, jonka ainoastaan korkeampi sivistys voi antaa. Ja tämmöinen ihanteellinen sivistys onkin tässä runoelmassa ikäänkuin koko tunnelmaelämän pohjana. Kuvaavaa on siis sekin että nuorten yhtymisen taustana on isien ystävyys. Ensin koulussa
rinnan istuttiin, tasan pantihin kaikki
kiitos ja nuhde ja läksyjen työ sekä leikkien riemu.
Kuka ei tässä huomaa Runebergin omaa kokemusta koulutoveruudesta? —
Vaan sitten jatkettiin, kunnes
tieteitten esikartano kerran
templihin vaihdettiin, ja kun valkeuden pyhist' aarteist'
etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.
Eiköhän tässä taas kuvastu se käsitys yliopistollisen sivistyksen merkityksestä, joka on ollut valloillaan runoudessamme ja yleisessä mielipiteessä meidän päiviimme saakka?
Mutta tuo valkeus, jota viisauden temppelissä etsitään, se on suomalaisessa muodostuksessaan samaa kuin Jumalan temppelissä jaettu valkeus, ja tämä voi elää oppimattomimmankin povessa. Rakkaudesta puhuvat luonnon hymyilevät enkelitkin, uhrautuvasta rakkaudesta, joka "ei koskaan saa kyllikseen hyvää ja oikeaa".
Yhteensä Hirvenhiihtäjät ja Hanna osottavat kuinka Suomen kansa saattaa tuon rakkauden "hellässä hohteessa" elää, elää korkeiden aatteiden elämää, muodostukoot ulkonaiset elämänehdot millaisiksi tahansa.
21.
On jo mainittu että Runeberg vuoden 1832 alusta alkaen toimitti kaksi kertaa viikossa ilmestyvää sanomalehteä Helsingfors Morgonblad. Tämä lehti oli kooltaan hyvin pieni, eikä ensinkään, niinkuin nykyiset sanomalehdet, tarkottanut tuoreiden uutisten antamista. Sopimuksen mukaan oli käsikirjotus yleensä jätettävä kirjapainoon kolme päivää ennen sen numeron ilmestymistä, johon kirjotukset olivat aiotut. Pikemmin sopii siis verrata lehteä meidän aikamme jotakin erityistarkotusta harrastaviin aikakauslehtiin. Tosin ei lehden ohjelma ollut periaatteessa rajotettu, mutta itse asiassa oli valtiollisten ja yhteiskunnallisten kysymyksien ala melkein kokonaan suljettu pois tästä ohjelmasta, osaksi siitä syystä ettei semmoisia kysymyksiä saatu ottaa julkisen keskustelun alaisiksi, osaksi syystä että yleisöltä puuttui harrastusta niihin. Tämän johdosta sisällys pääasiallisesti supistui kirjallisuutta ja muutamia muita kultuurialoja koskevaksi.
Kustantaja, kirjanpainaja Frenckell, takasi Runebergille palkaksi 800 paperiruplaa vuodessa, mutta jos tilaajia karttuisi enemmän kuin 400, niin toimittaja jokaisesta tilaajasta saisi kolmanneksen tilaushinnasta eli kaksi paperiruplaa. Enemmän kuin pohjapalkan sai Runeberg kuitenkin vain ensimäisenä vuonna, jolloin oli 472 tilaajaa; vuonna 1833 niitä oli vain 330 — mahdollisesti oli katovuosi syynä vähenemiseen — ja vuosien 1834—1837 tilaajamäärät olivat 371, 377, 349 ja 329.