"Lähden vain Lahisiin salapoliisina. Te saatte kuulla asian lähemmin isältänne. Minä palaankin takaisin melkein siksi, kuin te olette pukeutunut."
Vielä kauvan kuulin hänen nauraa hihittävän jäljessäni.
4.
Sain pian nähdä, että valepukuni kelpasi. Maantiellä tuli Lahisista päin mies, — mahdollisesti pehtori, — niittokoneen kanssa.
Pysähdyin, kysyäkseni hovin nimeä.
"Lahisiksihan sitä on täällä mainittu. — Kenenkä puulaakin mies sinä olet?"
"Oman puulaakini mies." — Sylkäisin tiepuoleen ja jatkoin matkaani. Hän oli luullut minua jonkun tukkiyhtiön metsänlukijoiksi.
Lahisissa oli kaksi uljasta navettaa. Hiukan pienemmän — nähtävästi uudemman — navetan keittohuoneen ovi oli auki. Astuin sisään ja aloin tyhjentää tavaroita laukustani muuripadan pankolle.
Karjakko tuli navetasta juosten: "So, ei saa! Menkää pois sukkelaan!"
"Ei vai saa!" — Katselin häntä ilmeisellä ihastuksella. —
"Johtolankoja ja vesitorviahan minun piti täällä tarkastaa."