Hän oli pullea tyttöhempukka, posket tummanpunaiset ja täyteläät. —
Olisi ollut synti sanoa, että intelligenssi loisti hänen kasvoistaan.
"Mutta patroona vielä tänä aamuna sanoi, — kutsui koko talonväen pihalle seisomaan, — siitä ei ole muuta kuin tunti aikaa, — veti kepillään viirun poikki pihatien ja sanoi: 'Ei ketään ihmistä saa kymmeneen päivään päästää tuon viirun ylitse kulkemaan. Ei elävää sielua kymmeneen päivään karjapihan puolelle, — muistakaa se! — Ja jos Holman hovista tulee herroja taikka narreja, niin ajakaa heidät ulos tuosta veräjästä!'"
— Aha! Kustaa II Aadolf oli jo ehtinyt ryhtyä varokeinoihin pappenheimiläisiään vastaan! —
"Olenko minä neidin mielestä herra taikka narri? — Ei ole enempää kuin kolme minuuttia aikaa, kun patroona konttorissaan sanoi minulle näinikään: 'Mene sinä tuosta poikki pihan navettaan, niin Alviina näyttää sinulle sähköjohdot ja torvet. Sano, että patroona itse käski!' — Neiti vissiin on se Alviina? — Kun on kaunis tyttö, niin passaakin, että on kaunis nimi!"
— "Ettehän te minun nimeäni voi tietää?" Hän katsoi minua tutkivasti.
— "Ettehän te ole minua ennen nähnyt?"
"En ole eläissäni ennen tässä pitäjässä käynyt", vakuutin totisena.
"Koko hovissa en ole muita tavannut, kuin patroonan itsensä."
Alviina näytti epäröivän. Hän hypiskeli johtolankakimppuani, jonka olin laskenut pankolle, ja näkyi jo alkavan uskoa asiani oikeaksi. Mutta äkkiä uusi ajatus lensi hänen päähänsä.
"Tulkaa ulos, niin menen patroonalta kysymään."
— Aha! Pikkuvaleet eivät riitäkään. — Pitää valehdella oikein Porvoon mitalla! —
"Patroona hyvin tietää, ettei Jordanin vesi minun käsissäni pilaannu. Hän juuri käskikin minun samalla katsoa, onko laitteet täällä, niinkuin ovat piispanhovin navetassa."