"Tiedättekö tekin niistä asioista?"
"Vai en tietäisi? Kun olen kaksi vuotta ollut piispanhovin konttorissa. — Ei ollut palkka pieni, mutta onhan sitä nyt ollut, Jumalan kiitos, hyvät ansiot näissäkin toimissa. Naimaton nuorimies pyrkii maailmalle, — tahtoo tehdä tuttavuuksia!" — Katseeni, jonka loin Alviinaan, oli olevinaan sulava.
"Mahtoi olla suuri ja komea se piispanhovi?"
"Komea oli! — Kaksikymmentäneljä hevosta. — Ja kymmenen hevosta aina pitkin viikkoa veti vesitynnyreitä rautatieasemalta. Joka lauantai annettiin Jordanin vettä ilmaiseksi kaikille, kuka vaan tuli pyytämään. Minä itse sain olla tynnyrintapissa ja laskea. Moneen taloon ja hoviin sitä haettiin pitkin hiippakuntaa."
— "Nyt te vissiin valehtelette?"
— "Olenko neidin mielestä sen näköinenkään?"
"Mutta oliko se vesi tuotu oikein Luvatusta maasta ja Jordanista?"
"No sen tietää, — laivoissa kolmen meren takaa. — Emmekä me, virkamiehet, niin suuria vesimääriä hakijoille antaneetkaan, — pienempiin astioihin vaan."
"Niin, ei sitä paljon tarvita! Suureen vesiämpäriin, joka on tuolla navetassa, kaataa meidän pehtori vain litran verran. Minä sillä sitten valelen navetan lattiaa."
"Niin, paljonko sitä tarvitaan? — Sekaantuuhan vesi veteen!"