— "Nyt on Kustaa II Aadolf puolustanut maataan Kustaa IV Aadolfina." —
— "Kuningas viralta pois, Kustaa Aadolf Gustafsson!" —
Herra Wallenberg oli hienosti sivistynyt mies. Hän pysyi näköjään välinpitämättömän tyynenä, vaikka hänen mielensä epäilemättä kuohahti. Jo huonossa metsästysonnessa itsessään oli kylliksi kiukun syytä. Olivathan muutamat, — kuten juuri herra Malmfelt, — ampuneet viisitoista sorsaa.
Malmfelt kiiruhti sovittamaan ajattelemattomuuttaan.
"Mitäpä tuosta! Onni sattuman varassa. — Ja varmaan saan pyytää veljeä, samoin kuin kaikkia herroja, jahtipäivällisille Holmaan tänään kello kuusi. Olemme saaneet rauhassa nukkua ja ehtineet karistaa öiset vaivat ruumiistamme."
Holman jahtipäivälliset kuuluivat paikkakunnan perintätapoihin ammoisista ajoista saakka.
Herra Wallenberg hymähti: "Täytyneehän tulla. Mutta sen sanon, veli Malmfelt, — olit tänään kolme kertaa parempi metsästäjä kuin minä: — minä olen tänä kesänä ollut kolme kertaa parempi maanviljelijä kuin sinä."
Seurueemme nyt hajosi. Ne herrat, joiden koti oli likempänä, ajoivat välillä kotiinsa nukkumaan, toiset lähtivät Lahisiin, tai jäivät Holmaan. Vielä pitkän aikaa juttelimme Holmassa sorsanajosta, ja kello taisi käydä kahdeksatta, ennenkuin vihdoin lähdimme levolle.
2.
Signe neitiä olin päivän mittaan ainoastaan vilahdukselta tavannut. Naisilla oli kiireiset taloustoimensa, ja murkina-gongongi oli kello yhden aikana soinut yksinomaan herroille.