1901.
JUHANA HERTTUAN VANKEUS.
Ei harjalla Turun linnan
Nyt lippu poimukoi;
Jo mykkeni riemu rinnan,
Ei soitto sen saleissa soi.
Yli mustuvan meren pinnan
Pois herttua vietiin, oi!
Se vaati kahleiden hinnan,
Mitä maasta hän unelmoi.
Nuor teini astuu tieltä
Pois vuorille murheissaan
Ja kalliopaasilta sieltä
Hän laulua laulaa vaan.
Hän laulaa öistä mieltä
Ja raivoa kuninkaan
Ja kieroa kuiskurinkieltä
Ja synkkiä aikoja maan.
Hän laulaa raunioista
Hovilinnojen uhkeain
Ja puistojen viidakoista,
Miss' sarvas on rauhassa vain;
Kuink' uljaat ratsaat ei loista
Kera rouvien rinnakkain,
Ja kielet kanteloista
Jo katkesi näillä main.
1901.
KREIVI HORN.
Nuor Horn, ori parhain tallista tuo
Ja se kengitä kerkeään;
Ja Ruotsiin ratsasta herttuan luo
Yli särkyvän saaristojään.
On painunut marskin mahtava pää,
On kuollut Kuitian Klaus;
Taas Suomi helpommin hengittää,
Savon, Hämeen ja Pohjan taus.
Kuin hurja ratsuas lennätä sie,
Vaikk' uida se jäissä sais:
Jos leikin Sigismund alkava lie,
Nyt hauska se tulla tais.