Ja eläväin ja kaikkein, miss' on henki,
Myös puiston pienoisimman hyönteisenki,
Ja leppälintuin, jotka lauloi puissa —
Tuo sävel vienoinen soi kaikkein suissa.
Ja huultas lämmintä kun koskin huulin,
Sun hengähdyksessäs tuon äänen kuulin.
Se soi kuin sävel ikisointuin maista,
Se sanomaa toi salaa ihmeenlaista.
Se hiljaa kuiski, miss' on kaiken juuri,
Ja mik' on luomakunnan sielu suuri.
1901.
JÄIN YHTÄ SANAA VAILLE.
Jäin yhtä sanaa vaille
Elon suurehen ongelmaan;
Kesä riemuten saapui maille
Ja loi jumaluudessaan.
Mut nuoren vaimoni silmiin
Luon katseen uskotun niin,
Ja ilmoista soi sana ilmiin
Elon suurihin ongelmiin.
1900.