MA VARJOSSA KIRSIKKAPUIDEN.
Ma varjossa kirsikkapuiden
Sun polvelles lasken pään
Ja haaveiss' uinailuiden
Kesän valkoista unta nään.
Puu varttaan hiljaa huiskii,
Terät kukkien valkeain
Ne olkapäillesi tuiskii
Niin hienon puhtaina vain.
Ota vastaan vihmova heile
Ja maasta unelmoi,
Min taivas on antanut meille,
Jot' ei keruubit vartioi.
1901.
TERÄT LIITÄVÄT KIRSIKKAPUISTA.
Terät liitävät kirsikkapuista,
Ja virta vieno ne vie.
Se tyynine suvantoineen
Mun onneni kymi lie.
Suviyössä, mi tuoksuu ja värjyy,
Veet kultahan sulautuu;
Se lekkuu lännessä päivä
Ja idässä kuultaa kuu.
Niin hiljaist' on ja tyyntä!
Ja koskien alla veet
Ne ahtaassa piirissä viipyy,
Mut siinä on syvenneet.
1901.