1901.
V
ERI ALOILTA
MIKS RIEHUISIN MURHESÄISSÄ.
Miks riehuisin murhesäissä
Laill' lammin liedon pinnan?
Miks suotta ma kiihkopäissä
Vain hämmentäisin rinnan?
Vain kirkas, selkeä pinta
Luo riemun heijastusta: —
Lie tyyni, tai riehuva rinta,
Siin aina on murhe musta.
1901.
KUN VIIDAKON VARJOISSA ILKKUI KUU.
Miss' oksat raidan ne kaareutuu
Yli lammikon rantarimmen,
Kun viidakon varjoissa ilkkui kuu,
Näin lapsuussatujen immen.
Hän kuunteli vait ja säpsähtäin,
Kun hiljaa ma luokse hiivin;
Hänen luotaan häämyssä yökön näin
Pois liehuvan kevein siivin.