Kaiku sie, yli vetten vie
Lauluni kullan rantaan;
Tyyni taival ja kirkas tie —
Unhotettuko venho lie
Solmuhun koivun kantaan?
Loitot veet jo on sumenneet,
Silmä ei kanna sinne;
Vielä väikkyvät saarekkeet —
Missäs, kultani, taivalta teet,
Minne sä jäitkään, minne?
Nähdä voin yli suvantoin
Juovan, miss' siivet siukuu:
Kaakkuri lentoon pyrkii noin —
Ei, se on läikkeess' aallokkoin
Kultani venho, mi liukuu!
1901.
NIIN ONNEN MYYRÄÄ EI LÖYTYÄ VOI.
Niin onnen myyrää ei löytyä voi,
Kuin tyttö tää — ei vaikka —!
Kun rikas poika kihlat toi,
Ja on katsottu torpanpaikka;
Kun hiehon saan ja possun saan,
Ja aura on hällä ja ruuna
Ja toista sataa taskussaan —
Voi, onko kuultuna kuuna!
Ja kevät viihtyy mielellään,
Kun kukkii heinävä rinne;
Miss' aurinko keksii tähkäpään,
Se hymyy ja paistaa sinne.
Puut huminoi, ja kellot soi,
Ja ystävä astuu tiellä —
Niin onnen myyrää ei löytyä voi,
Kuin nuorikko torpassa siellä.
1901.
MYLLÄRIN TYTTÖ.
Hän päivän laskussa illoin
Vait istuu koskella ain;
Hän uinuu siinä, mut milloin
Käyn luokse, hän kaikkoo vain.