Ja rusko pilvistä leijuin
Luo säihkyyn immen pään,
Hän siin on — ilmestys keijuin —
Kuin haave, min valvoen nään.
Käy vaahtipäät sivu myllyn,
Sirohelmiä rattaani luo;
Mut työhön äkkiä kyllyn,
Ei kannata vaivaa tuo.
Mua kumma kaiho johtaa
Pois tuonne, miss' immen nään,
Miss' usvat ylhäällä hohtaa
Vesikaarena väikkeessään.
Mut taivaankaaren lailla,
Mi väisti, kun eistyä koin,
Hän leijuu likimailla
Ja aina on loitolla noin.
Ja lempeni — laulu on vainen
Kesäiltahan huumaavaan:
Pois liitää kaukomainen,
Mut kaiku ei vastaakaan.
1900.
KIELTÄISIN VARMAAN.
Jos mulle lausuisi Miska:
"Ole herranterttuni, armaan'!"
Niin kieltäisin varmaan.
Hui, hai! Sie Miska,
Nokisilmä ja tuohiniska
Ja kaskijaakko, sie!
Hui, hai!
En kullannuppusi lie.
"Sa herranterttuni hieno,
Kuun kullat ne metsässä kukkuu,
Ja äitisi nukkuu.
Tule pois! tule, pieno,
Yö huokaa, ja tuoksuu tieno,
Ja kuiskii kielot haan!
Tule pois!
Tule, kullannuppuni vaan"
— He hiipii, poika ja tytti,
Sivu kasken, miss' sauhus rinne,
Haan tuoksuhun sinne.
Oi, miks — miten sytti
Sun rintasi pikku tytti,
Sa uljas raataja, sie!
Oi, miks
Olen kullannuppusi mie!