1901.
"TOISTE TULLA VOIN!"
Hän on kuin hymy toukokuun,
Kuin sulo laulu vienon suun,
Ja häll' on varsi niinipuun,
Mut poski metsämarjan.
Kuink' keikkuu jalka ketterään,
Ja liehuu letti pienen pään,
Kuink' ilakoi hän veikeään
Siin kesken tyttösarjan!
Mut vain kuin tuuli on hän siin,
On päivänpaiste saada kiin;
Kuin pyy hän puikkii lymyksiin
Ja vilahtaa ja vilkkuu.
Ja jos hänt' tanssiin viedä koin,
Ja tärkeät nyt syyt ois noin,
Hän nauraa: "toiste tulla voin!"
Ja rientää pois ja ilkkuu.
1901.
JYLLIN KOSKELLA.
Ma Jyllin koskella neidon näin,
Miss' aallot kuohuu ja pauhaa.
Ja harva se häneen katsoi päin
Ja säilytti rintansa rauhaa.
Hän on kuin kallioruusu siin,
Jot' tuskin toivosi tapaa;
Hän tuottaa tuskia sydämiin,
Mut itse, vieno, on vapaa.
Ja pölkyt ne tulee hiljalleen
Ja junnivat pitkin juohuin —
Mut äkkiä, syöksyen kuiluun veen,
Ne pyörivät leikissä kuohuin.
Moni poika se koskelle jäykkänä sai,
Mut Jyllissä kuorensa ratkoi,
Ja harva se neitoon katsoi kai
Ja tyynnä tietänsä jatkoi.