ILTAKUORO.
Iltakuoron sävel liitää, soiden hiljaa yli veen; kohti, yhä kohti kiitää, kaikuin takaa taipaleen: Jubilate, Amen! Pois jo taas, jo pois se liitää, häipyin humuun hiljaiseen: Jubilate, Amen!
Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin, sävel rantaan raukeaa; vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin, kesken pauhun soinnun saa: Jubilate, Amen! Taas jo, vetten lailla viihtyin, sävel rantaan raukeaa: Jubilate, Amen!
KAIKKI KIRKKAHIN —
Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin sa ihaninnaan haipuu. Kuin tähti lennossaan, kuin kukka tehden terää, niin toiveet katoo, kuihtuu vaan ja hukkuu, kun ne herää. Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu!
Ken siis unelmois, kun uni kesken kätkee? Kenpä luottaa vois siteihin, jotka ratkee? Ei, paras silloin tuo, kun sokeaksi heittyy: jää näkemättä valovuo, mi sentään yöhön peittyy! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu!
OI, USEIN HÄMYSS' YÖN —
Oi, usein hämyss' yön, kun unta en saa silmiin, niin säihkeess' sädevyön käy entispäivät ilmiin: pojan ihanteet, hymy, kyynelveet ja lemmenmuistot armaat; sulo silmät nään, luo hautain jään, miss' uinuu kylmät parmaat! Noin usein hämyss' yön, kun unta en saa silmiin, kuin kautta vihmevyön nään entispäivät ilmiin.
Kun muistan ystävät ja ilot huimapäiden, jotk' kuoloon häipyivät, kuin lehdet valtaan säiden, mun on, kuin sen, mi viipyen jäi juhlasaliin vielä: valo hämärtäy, kukat kelmeiks käy, ja yksin hän on siellä! Noin usein hämyss' yön, kun unta en saa silmiin, kuin kautta vihmevyön nään entispäivät ilmiin.