Ei, turhaan! — Malja tuotakoon: Sä läiky, Samosviini vainen! Rypäle verta vuotakoon, ja käynöön taistot turkkilainen. Hän tietää antaa iskujaan, me maljoin ottelemme vaan.
Pyrrhiche-tanssin tahti soi, — mut Pyrrhon falangi ei loista! Kaks muinaisleikkiä, mut oi, jäi unhoon miehekkäämpi noista! On kirjaimistos entinen, — vai orjille toi Kadmos sen?
Ei, samolaista pikariin! Se rypäle se sulon antoi Anakreonin säveliin: Tyrannin iestä hänkin kantoi, — Polykrateen, — mut käskijän ties edes Helleeniksi hän!
Kas, Kersoneson vallanmies ol' uljain vapauden pylväs. — Tyranni? — niin: Miltiades! Taas mies jos syntyis yhtä ylväs, mi despoottina lujempaan kiristäis yhdyssiteet maan!
Ei, samolaista pikariin! Jäi Pargan vuorihin ja Suulin viel' uljas heimo kätköksiin; ne muinais-doorilaisiks kuulin: Sielt' esiin taimi nouskohon, mi Herakleidein kantaa on!
Äl' luota Frankkein apuhun, on valtain tarjouksissa pettuus. Ei, oma olkoon miekkas sun! Pian kilpes Latiinien kettuus ja Turkin hurjuus riistäis pois, vaikk' kuinka leveä se ois.
Ei, samolaista pikariin! — Mut kun nään impein ilonvietteet ja katson silmiin säihkyviin, mua verta itkettää vois mietteet, ett' imettää vain orjaa saa nuo rinnat, jotka puhkeaa.
Veet Sunionin ärjähtää: — Sen marmorpaaterolla tuolla tahtoisin purkaa tunteet nää ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla. En suostua voi orjuuteen, — ei, mereen malja viinineen!
HYVÄÄ YÖTÄ!
( Childe Haroldin I:stä laulusta. )